Turkulaiskirjailija Iida Rauma on asunut lapsuutensa Kaarinassa. Kuva: Raili Tuikka / Yle
Turkulainen kirjailija Iida Rauma on voittanut kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon romaanillaan Hävitys. Voittoromaani on armoton kuvaus kouluväkivallasta.
Iida Rauma on voittanut tämän vuoden kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Hävitys (Siltala) kuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa koulussa.
Turun piispa Mari Leppänen valitsi voittajan kuuden ehdokkaan joukosta. Hän perusteli puheessaan valintaansa näin:
– Kyseessä on kirja, joka kysyy, miksi lapseen kohdistuva vääryys ei ole kenestäkään mitään. Kirja muistuttaa, miten kaikki olisi toisin, jos olisi edes kerran joku, joka vaan kuuntelisi ja uskoisi.
Hävitys on Iida Rauman kolmas romaani ja myös vaikein ja omakohtaisin. Hän kertoo, että jos kirja olisi epäonnistunut, hän olisi todennäköisesti parhaillaan etsimässä itselleen muita töitä.
Onneksi siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta, sillä maanantaina aamupäivällä Rauman puhelin soi. Siellä oli kustannustoimittaja Antti Arnkil ja hänellä oli uutinen.
– En ollut uskoa, kun Antti kertoi, että kirjani on voittanut Finlandian. Olin nimittäin juuri nieleskelemässä pettymystäni, Rauma kertoo.
Onnen tunne on nyt päällimmäisenä ja sitä lisää se, että kirja on yhteiskunnallisesti tärkeä. Se nousi puheenaiheeksi heti ilmestyessään tammikuussa. Rauma on ollut paljon esillä ja hän on saanut puhua tärkeästä aiheesta. Hän toivoo, että kirjan myötä kouluväkivalta ja lasten asema otettaisiin vakavasti.
– On ehkä absurdia sanoa näin, mutta kulttuurimme on lapsivihamielinen. Lapsia ei kuunnella ja heidät sivuutetaan. Sitä ei ehkä tule ajatelleeksi, sillä korulauseissa väitetään aivan muuta.
Kouluväkivalta ei ole mikään “lasten juttu”
Hävitys kuvaa piinaavalla tarkkuudella koulussa tapahtuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa, joka jatkuu päivästä toiseen, vuodesta toiseen ja murentaa päähenkilön. Iloinen ja tiedonhaluinen lapsi muuttuu traumatisoiduksi nuoreksi aikuiseksi.
Rauma halusi kirjoittaa kouluväkivallasta mahdollisimman tarkasti ja uskottavasti, jotta asian vakavuus tulisi selväksi. Siksi kirjan otsikossa on tarkennus: tapauskertomus.
Romaanillaan Rauma haluaa painottaa, ettei kiusaaminen ja väkivalta ole mitään pieniä, lasten juttuja, joita vähän jälkikäteen yritetään selvitellä.
– Jos aikuinen kokee väkivaltaa esimerkiksi työpaikallaan, ei sitä yleensä vähätellä tai hyssytellä. Lasten kanssa se tuntuu olevan ihan ok.
Jotta fiktiivisen romaanin kuvaama kiusaamisen ja väkivallan kokemus olisi mahdollisimman aito, Rauma joutui käyttämään myös omia muistojaan kouluajoilta. Se teki kirjoittamisprosessista vaikean, sillä omasta itsestä kirjoittaminen on kaikkea muuta kuin luontevaa Raumalle.
–Tarina ja henkilöt ovat täysin fiktiivisiä, mutta päähenkilön kokemukset ovat totta.
Kirjan lopussa on jopa valokuvia Rauman kouluaikaisista päiväkirjoista. Ne olivat suurena apuna kirjoittamistyössä.
Aikuisille kylmää kyytiä
Romaaniaan varten Rauma teki paljon tutkimustyötä. Hän hämmästyi, miten vähän lasten asemaa on tutkittu. Vasta hiljattain on tehty kysely, jossa kysytään oppilailta itseltään, miten he kokevat opettajan valta-aseman. Tulokset olivat hätkähdyttäviä.
Romaanissa yksi suurimmista kiusaajista on luokan opettaja. Hänen vallankäyttönsä on pitkälle hiottua suosimista ja syrjimistä.
Vaikka Rauma on romaanissaan ehdottomasti vain ja ainoastaan lasten puolella, hän ymmärtää myös opettajien ahdingon nykypäivänä.
– Koululaitos paineineen stressaa niin oppilaita kuin opettajiakin.
Rauman romaani on myös muulla tavoin hämmästyttävän ajankohtainen. Vain pari viikkoa sitten otsikoihin nousi Kaarinan kaupunki, jossa on tullut esiin poikkeuksellisen paljon kouluväkivaltaa.
Iida Rauma on kotoisin Kaarinasta ja käynyt osan kouluistaan siellä.
Hän on tyytyväinen, että kouluväkivalta nousi uutiseksi.
– 90-luvulla, jolloin kävin koulua, asiat painettiin piiloon. Silloin asiasta ei olisi todellakaan tehty uutisia. Nyt kouluväkivallasta sentään puhutaan.
Turku tärkeässä osassa
Turun kaupungilla on myös tärkeä rooli kirjassa. Romaanissa käydään läpi Turun ylvästä historiaa – ja nykypäivään asti jatkuvaa rakennusten hävitysvimmaa. Historiallisten kerrosten tuhoaminen on vertauskuva kouluväkivallan aiheuttamalle traumalle.
– Jos jotain on hävitetty, samaa ei saa enää takaisin.
Rauma käyttää mielellään sanaa sorto kuvaamaan lasten kokemaa alistettua asemaa. Romaanissa sorto ei rajoitu pelkästään koulumaailmaan, vaan ulottuu läpi maapallomme.
– Vallassa olevat aikuiset ovat seurauksista välittämättä hyväksikäyttäneet planeettaamme. Siinä ei ole tulevia sukupolvia ajateltu.
Teksti vyöryy
Kirjoitusprosessi oli Raumalle hankala. Osittain aiheen omakohtaisuuden takia.
– Tämä oli minulle todella tärkeä työ. Halusin kirjoittaa yhteiskunnallisen, jopa poliittisen teoksen.
Tärkeän aiheen lisäksi Rauman romaani on myös kerronnan taidonnäyte. Vimmainen teksti vyöryy niin, että lukijaa hengästyttää. Silti jokainen sana on kohdallaan ja punnittu.
– Myönnän, että hioin tekstiä pitkään ja perusteellisesti.
Nyt kun urakka on takana ja Finlandia-palkinto taskussa, Rauma tuntee olonsa helpottuneeksi.
Uusi teksti on jo työn alla, mutta sen aihe on salaisuus. Sen verran hän paljastaa, että se on kuitenkin jotain keveämpää kuin Hävitys.
Lähde: Yle
Uutissi Turust
“Uutissi Turust” on positiivine Facebook-sivusto, jolla on jo yli 59 000 seuraajaa. Meijän FB tavotta kuukaures lähes puali miljoona ihmist, ja sitoutuneitten määrä kasva kova faartti. Huumori ja yhres tekemine on meill tärkkiöi asioi.
Turust.fi sivult sää voit lukke Uutissi Turust jutui ja muutaki kiva. Tutustu Turunalueen yrityksiin ja palveluihin.
