Kuva: Heikki Junnila
Härkälinnulla on uikkumainen vartalonmuoto, pitkähkö kaula, tukeva pitkä nokka. Tummanharmaa vartalo, punertavanruskea kaula, vaalea poski ja kurkku, musta päälaki. Silkkiuikusta erottuu punaisen kaulavärin ja sileän pään takia (ei töyhtöä). Jalat ovat kiinni hyvin takana, mikä auttaa uimista mutta haittaa kuivalla maalla kävelyä. Pituus 40–46 cm, siipien kärkiväli 80–85 cm, paino 500–800 g. Ääni soidinaikana voimakkaita mylväisyjä ”ua-ääks”.
Härkälintu pesii Euroopan, Aasian ja Pohjois-Amerikan luoteisosien järvillä, ja muuttaa talveksi meren rannalle sulan veden ääreen, Suomesta Tanskaan ja Pohjanmeren rannoille. Suomessa vähälukuinen pesimälaji ympäri Suomea, pääosin suojaisilla järvillä. Suomen pesimäkanta on n. 10 000 paria.
Pesä vesirajassa tai kelluvalla lautalla. Kahdesta viiteen munaa, joita emot hautovat runsaat kolme viikkoa. Raidalliset poikaset saavat usein kyydin emolinnun selässä. Poikaset oppivat lentämään kolmen ja puolen kuukauden ikäisinä. Lintu tulee sukukypsäksi kaksivuotiaana.
Härkälintu on hyvä uimari ja sukeltaja, ja pyydystää vesihyönteisiä, sammakoita ja kaloja ruoakseen.