Kuva: Heikki Junnila
Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva pieni töyhtö. Kiuru on varhaisimpia Suomen keväisistä muuttolinnuista. Tämä on huomattu myös vanhan kansan loruissa (Kuu kiurusta kesään, / puoli kuuta peipposesta, / västäräkistä vähäsen, / pääskysestä ei päivääkään.). Kiurun vanha nimi on leivo eli leivonen ja paikallisesti sitä kutsutaan myös nimillä kirri, kirvu, tiuru, kivenpuottaja, kivenviiru, peltoleivonen. Kiuru on Keski-Pohjanmaan maakuntalintu.
Kiuru on ruskeanharmaa ulkonäöltään vaatimaton lintu, joka tunnetaan laululennostaan: koiras nousee jopa 100 m:n korkeuteen ja laulaa sydämensä kyllyydestä. Päälaella on pieni töyhtö, jonka lintu kohottaa pystyyn ollessaan hermostunut tai valppaana. Koivet ovat vahvat ja takavarpaan kynsi hyvin pitkä, mikä on sopeutuma avomaalla kävelemiseen.
Pesä on matala kuoppa maassa, mättäässä tai ojanpenkalla, yleensä ylivuotisen heinän suojaama. Naaras tuo pesään kuivia heiniä ja juuria. Kiuru munii 3–5, keskimäärin 4 munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun alkupuolella. Useimmat kiuruparit pesivät toistamiseen kesä–heinäkuun vaihteessa. Naaras hautoo noin 11 vuorokautta. Poikasia ruokkivat molemmat emot, ja ne lähtevät pesästä lentokyvyttöminä noin 10 vuorokauden ikäisinä. Emot hoitavat niitä vielä viikon-pari. Ravintona siemeniä ja versoja, matoja, etanoita, hyönteisiä ja niiden toukkia sekä kovakuoriaisia. Syö myös eri maakasvien lehtiä. Poikaset saavat vain eläinravintoa.
Vanhin suomalainen rengastettu kiuru on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin, Britteinsaarilla rengastettu kiuru, saavutti 9 vuoden ja 5 kuukauden iän.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva Supikoira

Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava

Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo

Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi

Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku

Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
Viikon luontokuva -Hömötiainen

Kuva: Heikki Junnila Laji oli pitkään Suomessa runsaslukuisimpien lintujen joukossa. 2000-luvulla hömötiainen on taantunut Suomessa ensin vuonna 2015 vaarantuneeksi ja