Kuva: Heikki Junnila
Liejukana muistuttaa nokikanaa, mutta on pienempi ja hoikempi. Yleisväriltään liejukana on tumman siniharmaan ja selkäpuolelta oliivinruskea. Alaperä on valkoinen, kyljissä on silmiinpistävä valkoinen pitkittäisjuova. Nokantyvi ja otsakilpi ovat kirkkaan punaiset. Nuori lintu on harmaanruskea, vaaleakurkkuinen ja ilman punaista otsakilpeä. (Alaperä ja kylkien valkoinen juova ovat samanlaiset kuin aikuisellakin.)
Liejukanan koivet ovat kellertävät–vihertävät; varpaat ovat erittäin pitkät, vanhalla linnulla sääressä on punakeltainen rengas ja nuorella linnulla kellertävä säärijuova. Vanhan liejukanan nokka on kirkkaanpunainen, nuoren vihertävän ruskea. Silmän värikalvo on aikuisella linnulla punainen ja nuorella ruskea.
-
Yleiskuvaus
Kyyhkynkokoinen, melko pitkäpyrstöinen, kosteikoilla viihtyvä lähinnä nokikanaa muistuttava rantakana. Nokka punakeltainen. Reunimmaiset pyrstön alapeitinhöyhenet valkoiset ja keskimmäiset mustat.
-
Koko
Pituus 27–31 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm, paino 190–490 g. Koiras kookkaampi.
-
Pesä
Vesikasvien ja pajun oksien varaan punottu korkeahko korimainen pesä, jossa matala syvennys. Kuivalla maalla tai kelluvaksi rakennettu. Rakennettu saatavilla olevasta kasvimateriaalista, usein pesälle johtaa sillantapainen rakennelma.
-
Pesiminen
Munii huhtikuun loppupuolella 3–11 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Poikaset lentokykyisiä 56 vrk:ssa. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, koiras ottaa hoitoonsa ensiksi kuoriutuneet. Poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan. Jo viikon ikäisinä ne ovat riippumattomia emoistaan. Emot puolustavat pesää ja myöhemmin poikasia raivokkaasti ja hyökkäävät empimättä itseään isompienkin tunkeilijoiden kimppuun.
-
Esiintyminen
Tavataan harvalukuisena pesijänä Etelä-Suomen parhailla lintujärvillä ja lammilla. Aukkoisesti lajia esiintyy aina Lappia myöten. Suomen kannaksi arvioitu 50–200 paria. Keski-Euroopassa yleinen puistolintu.
-
Muutto
Yömuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, satunnaisesti Suomessakin.
-
Ravinto
Erilaiset vesi- ja rantakasvit, selkärangattomat eläimet.
-
Ääni
Soidinääni pulputtava ”bk-bk-bk, bk-bk-bk”, jota seuraa usein kimeä kiljunta. Tavallisin ääni kurlaava korahdus ”krrr”.
-
Uhanalaisuus
Vaarantunut, rauhoitettu.
- Lähde: LuontoPortti
Avainsanat: #kevät
Viikon luontokuva -Isoapollo
Kuva: Heikki Junnila Isoapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Etusiiven kärkiosassa on laajahko, läpikuultava alue. Keskempänä siivellä on kookkaita mustia
Viikon luontokuva -Ruokokerttunen
Kuva: Heikki Junnila Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) on kerttusiin kuuluva varpuslintu. Aikuisella yksilöllä on raidallinen ruskea, hieman kirjava selkä ja vaalea
Viikon luontokuva -Naurulokki
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen naurulokkiyhdyskunta havaittiin muutamia vuosia ennen vuotta 1811 Paraisten Kuitialla. Muutaman kymmenen yksilön suuruinen yhdyskunta viihtyi
Viikon luontokuva -Lapintiira
Kuva: Heikki Junnila Lapintiira (Sterna paradisaea) on tiiralintu, joka pesii arktisella ja kylmällä vyöhykkeellä Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa, talvehtien kuitenkin
Viikon luontokuva -Kalalokki
Kuva: Heikki Junnila Suomessa pesii noin 80 000 paria, joista noin 55 000 saaristossa. Kalalokki pesii koko Suomessa. Pääosa kannasta
Viikon luontokuva -Kettu
Kuva: Heikki Junnila Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on koiraeläin. Se on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin, sen levinneisyysalue käsittää
