Kuva: Heikki Junnila
Turkinkyyhky (Streptopelia decaocto) on pienikokoinen kyyhkylaji, joka on viime vuosikymmeninä levinnyt eteläiseen Suomeenkin. Turkinkyyhky viihtyy ihmisasumusten lähettyvillä. Se viihtyy erilaisissa puistikoissa, puustoisilla kerrostalo– ja varastoalueilla ja pesii usein havupuuhun.
Turkinkyyhkyn alkuperäinen levinneisyysalue oli Kaakkois-Euroopassa ja Aasiassa. Se on levinnyt 1900-luvun jälkipuoliskolla Balkanin suunnalta muualle Eurooppaan. Ensimmäinen varma havainto Suomesta on 1950-luvulta ja ensimmäinen pesintä varmistettiin Vaasassa vuonna 1966. Suomessa nykyään paikoittainen yhdyskuntamaisesti esiintyvä laji, muun muassa Lounais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla, Oulussa ja Ahvenenmaalla. Suomessa pesii noin 100 paria. Euroopassa elää arviolta 9,3–22 miljoonaa yksilöä, joista pesiviä pareja on noin 4–15 miljoonaa.
Turkinkyyhky on vaaleanharmaa, selästä tummempi kuin vatsapuolelta. Niskassa on aikuisilla linnuilla musta kaulus, pyrstösulkien tyvi alhaalta katsoen on tumma. Muistuttaa tunturikyyhkyä.
- Koko: Pituus 28–33 cm, siipien kärkiväli 60 cm ja paino 200 grammaa
- Ääni: Monotoninen luonteenomaisesti kolmitavuinen huhuilu: kuukuu, kuuuu.
Vanhin eurooppalainen rengastettu turkinkyyhky on ollut vähintään 17 vuoden 9 kuukauden ikäinen brittiläinen yksilö.
Turkinkyyhky munii hataraan risupesäänsä kaksi valkoista munaa. Litteä risupesä sijaitsee puussa muutaman metrin korkeudella. Molemmat puolisot hautovat 14–16 päivää, naaras aktiivisemmin. Poikaset ovat välttävästi lentokykyisiä jo 15 päivän ikäisinä, mutta lähtevät pesästä usein vasta noin 20 päivän ikäisinä, ja pysyttelevät sitten vielä viikon verran pesäpuussa tai sen välittömässä läheisyydessä. Etelämpänä laji voi tehdä 5, jopa 6 pesyettä maalis–lokakuussa, Suomessa vain 2 tai 3. Sukukypsä 1-vuotiaana.
Turkinkyyhky syö kasvisravintoa, etenkin siemeniä kuten viljaa. Ruokavalioon kuuluvat myös marjat ja hedelmät sekä pienet selkärangattomat.
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
