Kuva: Heikki Junnila
Varmimmin pohjantikan tapaa vanhasta kuusivaltaisesta metsästä, mutta se viihtyy myös metsäpalo- ja tuulenkaatoalueilla, joissa on runsaasti kuollutta puuta. Pohjantikka on kiinteästi sidoksissa metsään ja ilmeisesti sen kannan kehitys on ollut laskeva ainakin eteläisessä Suomessa. Suurimpana syynä tähän lienee metsänrakenteen muutos ja vanhojen luonnontilaisten metsien pirstoutuminen ja häviäminen.
Pohjantikat aloittavat soitimen reviirillään maaliskuun alussa ja soidinmenot kestävät toukokuun alkuun. Pohjantikan rummutus on tasainen, konekiväärimäinen nakutus, ja molemmat sukupuolet rummuttavat. Pohjantikkapari kaivaa uuden pesäkolon joka vuosi, yleensä kuolleeseen kuuseen, mutta myös männyt ja koivut kelpaavat. Pesäkolo sijaitsee melko matalalla, alle kymmenen metrin korkeudella maanpinnasta. Naaras munii toukokuun alkupuolella 3-5 munaa ja molemmat vanhemmat hautovat munia. Poikaset kuoriutuvat toukokuun loppupuolella-kesäkuun alussa.
Viikon luontokuva -Jouhisorsa
Kuva: Heikki Junnila Jouhisorsanaaras on n. 55 cm pitkä. Pitkästä pyrstöstä johtuen koiraan pituus on 70–75 cm. Muodoltaan jouhisorsa on
Viikon luontokuva -Nokikana
Kuva: Heikki Junnila Nokikana (Fulica atra) on rantakanojen heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomessa tavattavista rantakanoista yleisin. Nokikana on muuten
Viikon luontokuva -Pilkkasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on suuri mustanpuhuva sorsalintu. Pilkkasiiven vartalonmuoto muistuttaa haahkaa. Koiraan höyhenpeite on samettisen musta lukuun
Viikon luontokuva -Silkkiuikku
Kuva: Heikki Junnila Silkkiuikku (Podiceps cristatus) on uikkujen heimoon kuuluva töyhtöpäinen vesilintu. Silkkiuikulla on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka.
Viikon luontokuva – Tavi
Kuva: Heikki Junnila Tavia tavataan pesivänä Euroopan keski- ja pohjoisosissa, Aasian pohjoisosissa ja Pohjois-Amerikan pohjoisosissa. Talvehtivana sitä esiintyy Etelä-Euroopassa, Afrikassa,
Viikon luontokuva -Tukkakoskelo
Kuva: Heikki Junnila Tukkakoskelo (Mergus serrator) on silkkiuikun muotoinen pörröpäinen vesilintu. Sen vanha kansanomainen nimi oli pikkukoskelo. Tukkakoskelolla on hapsottava
