Viikon turkulainen Hans ”Hasse” Westerback.

Hans ”Hasse” Westerback oli niitä yrittäjiä, jotka tekivät itsestään tuotemerkin. 1900-luvun loppuvuosikymmeninä kaikki tiesivät, mitä matkustaminen Hassen siivellä tarkoittaa: kohtuuhintaista lomailua varmoiksi koetuissa kohteissa. Ei siis viininsipistelyä Champagnessa, mieluummin reippaat humppatanssit Rhodoksen Ellin baarissa. Hasse oli samoilla jäljillä kuin uranuurtaja Kalevi Keihänen, mutta sillä erolla, että siinä missä Keihänen oli itseoppinut luonnonlapsi ja moniongelmainen koheltaja, Hasse oli värikkään persoonan lisäksi kauppakorkeakoulussa oppinsa saanut liikemies.

Hassen perustaessa oman matkatoimiston vuonna 1979 oli ensimmäiset suuren kansan seuramatkailun lastentaudit jo ohitettu, nyt osattiin vaatia vähän parempaa hotellia ja kunnollista, myös lapsiperheille sopivaa palvelua.  Hasse iski tähän saumaan ja kasvatti liiketoimintansa pienestä byroosta Suomen suosituimmaksi matkanjärjestäjäksi. Yksi toimintamalli oli tehokas mutta myös kuluttava. Hasse neuvotteli useimmat sopimukset hotellien ja muiden matkakohteiden alihankkijoiden kanssa itse, kasvokkain. Se miellytti tavattomasti Välimeren maiden yhteistyökumppaneita: hymyilevä, käden keskustelukumppanin olalle lämpimästi laskeva Hasse oli rakastettava persoona ja pidetty neuvottelukaveri, vaikka samalla raivostuttavan tiukka hinnoista tinkijä.  Kilpailijat kritisoivat Hassea siitä, että tämä pelaa varman päälle, antaa muiden tehdä kokeilut ja kuorii sitten kerman päältä. Kritiikki nauratti Hassea, koska se kertoi onnistumisesta. Kymmenen vuoden yrittäjätaival oli tiukka rupeama. Siitä kertoo, että kun Hasse myi yrityksen miljoonakaupalla vuonna 1988, hän ensi töikseen painatti käyntikortin, jossa ei ollut logoa, vain teksti: ”Hasse Westerback. Ihminen”.