Viikon turkulainen Dennis Rafkin

 

Koskaan et muuttua saa, päätti Dennis.

Yritysguruilla on tapana vannoa, että vain jatkuva uudistuminen johtaa menestykseen. Dennis Rafkin oli toista mieltä. Kun hän lopetti leipurin hommat Naantalissa vuonna 1975 ja perusti Linnankadulle pizzerian, yhden ensimmäisistä, hän päätti, että hyvää ei kannata muklata. Aina samanlaiset espanjalaismalliset, aika epämukavat tuolit, tuttuakin tutummat punaruudulliset pöytäliinat ja samana pysytellyt pizzanpohja, johon toki aina välillä ideoitiin uusia täytteitä olivat menestysresepti. Kun Dennikselle menee syömään, tietää mitä saa. Ilkeilijät toki vinoilivat, että mahtaako Dennis vaihtaa edes ranskanperuniden keitinrasvaa koskaan. Denniksestä tuli käsite, joka kasvoi vuoteen 2008 mennessä neljän ravintolan ja pizzaleipomon ketjuksi.  Silloin Rafkinit panivat yrityksen myyntiin ja alkoivat pitää pitämättä jääneitä ruokatunteja ja  pekkaspäiviä. Menestystä toi sekin, että Dennis osaa tunnetusti pitää euron kulmasta kiinni. Hänen kanssaan liikeasoista tinkaavat ovat tunteneet olevansa kuin Tokmannin mainoksessa. Joskus sentään tuli rahaa hassattuakin, urheilullisesti menestyneen mutta taludellisesti tietysti kannattamattoman käsipalloseura Denniksen perustaminen ja pyörittäminen olivat kai jonkinlainen egotrippi. Vaikka räväkän, äänekkään ja aina iloisen Denniksen tuntevat kaikki, niin voi silti arvella, että hän ei jää historiaan kaikkien aikojen kuuluisimpana Rafkinina: siksi lupaavasti on käynnistynyt pojanpoika Rubenin ammattilaisura maailman kaukaloissa.

Avainsanat: #historia #Naantali #urheilu

Näytä kaikki yritykset