Viikon luontokuva -Telkkä

Kuva: Heikki Junnila

Telkkä on muita sotkalintuja hieman suurempi. Sen pituus on 42–50 cm ja siipien kärkiväli 65–80 cm. Paino on 0,5–1,1 kg. Telkän luonteenomainen lajipiirre on kolmiomainen pää. Otsa on jyrkkä ja nokka on lyhyt ja väriltään musta. Silmät ovat kirkkaankeltaiset, jotka erottuvat linnun pään värityksestä selvästi.

Telkkäkoiraan höyhenys on kaula- ja vatsapuolelta valkoinen. Selkä on musta ja hartiat mustavalkoiset. Koiraan pää on vihreän metallinkiiltoisen musta. Nokka on musta ja sen tyvessä on suuri valkea täplä. Lentävällä koiraalla erottuu mustien siipien laajalti valkoinen tyvipuolisko. Naarastelkän pää on suklaanruskea. Pää ei ole yhtä silmiinpistävän kulmikas kuin koiraalla, eikä naaraalla ole valkoista nokantyvitäplää. Naaras on yleisväritykseltään harmaanruskea, vatsapuoli on valkoinen. Kaularengas, joka usein erottuu epäselvästi, on vaalea. Keväällä naaraan ylänokan kärki on keltainen, mutta tämä tuntomerkki tummuu ja häviää kokonaan naaraan ryhdyttyä hautomaan. Lennossa erottuu samanlainen siipilaikku kuin koiraallakin, tämän lisäksi naaraalla erottuu kaksi siiven pitkittäisjuovaa. Siipilaikku erottuu myös uidessa. Koiras muistuttaa kesäpuvussaan naarasta, mutta sillä on enemmän valkoista siiven peitenhöyhenissä ja hartioilla ja pää on tummempi. Koiraan koivet ovat porkkananväriset, naaraan eivät ole yhtä kirkkaan väriset.

Telkänpoikasen paras tuntomerkki on poskien valkoinen alue. Poikasen selkäpuoli on musta ja vatsapuoli harmaa. Jalat ovat harmaat ja nokka musta. Linnun kasvaessa posket muuttuvat vähitellen harmaan kautta ruskeiksi. Nuoret linnut muistuttavat naarasta. Sukupuolten värierot alkavat erottua vasta talvehtimisalueella tapahtuvassa sulkasadossa. Harjaantuneempi silmä pystyy erottamaan sukupuolten värierot jo alkusyksyllä. Koiraalla näkyy hieman enemmän valkoista suljetulla siivellä. Värituntomerkkien ohella sukupuoli on mahdollista määrittää koon perusteella, koiras on naarasta kookkaampi. Vasta toisena talvena linnun aikuispuku on täydellinen.

Telkän vaatimukset elinympäristön suhteen ovat hyvin väljät; se viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Telkkä kelpuuttaa pesimäpaikakseen yhtä hyvin syrjäisen erämaalammen kuin tiheästi rakennetun rantakaistaleen. Tärkeintä on, että lähistöllä on tilava puunkolo tai pönttö pesäpaikaksi. Ulkosaaristossa ja puuttomilla tunturialueilla telkkä on kuitenkin pesivänä harvinainen. Suosituimpia pesimäpaikkoja ovat kaislikkoiset ja ruohostoiset, matalat järvet sekä suvannot ja lahdelmat.

Telkkä on kokosukeltaja, ja se hakee ravintonsa pohjasta sukeltamalla. Sen ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Telkkä syö pääasiassa toukkia ja vesihyönteisiä pohjoisilla pesimäalueillaan. Talvehtimisalueilla pääravintoa ovat kalat, äyriäiset ja nilviäiset, erityisesti kotilot. Myös kasvien juuret, mukulat ja siemenet kelpaavat ravinnoksi.

Telkät saalistavat yleensä alle neljän metrin syvyisessä vedessä. Ne näyttävät suosivan ruokailua avoimessa vedessä, vaikka ne voivat etsiä ravintoa myös vesikasvuston seassa. Telkkä sukeltaa saaliin kiinni ja sukellukset voivat olla 10–55 sekuntia pitkiä.

Avainsanat: #kesä #syksy

Viikon luontokuva -Mustarastas

Kuva: Heikki Junnila Mustarastas (Turdus merula) on rastaiden sukuun kuuluva lintulaji ja Uudenmaan maakuntalintu. Mustarastas on 23,5–29 cm pitkä. Koiraan höyhenpuku

Lue lisää

Viikon luontokuva -Punakylkirastas

  Kuva: Heikki Junnila Punakylkirastas on muuttolintu, joka talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Suomeen punakylkirastaat saapuvat huhtikuussa ja

Lue lisää

Viikon luontokuva -Nokikana

Kuva: Heikki Junnila Nokikana (Fulica atra) on rantakanojen heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomessa tavattavista rantakanoista yleisin. Nokikana on muuten

Lue lisää


Näytä kaikki yritykset