Kuva: Heikki Junnila
Telkkä on muita sotkalintuja hieman suurempi. Sen pituus on 42–50 cm ja siipien kärkiväli 65–80 cm. Paino on 0,5–1,1 kg. Telkän luonteenomainen lajipiirre on kolmiomainen pää. Otsa on jyrkkä ja nokka on lyhyt ja väriltään musta. Silmät ovat kirkkaankeltaiset, jotka erottuvat linnun pään värityksestä selvästi.
Telkkäkoiraan höyhenys on kaula- ja vatsapuolelta valkoinen. Selkä on musta ja hartiat mustavalkoiset. Koiraan pää on vihreän metallinkiiltoisen musta. Nokka on musta ja sen tyvessä on suuri valkea täplä. Lentävällä koiraalla erottuu mustien siipien laajalti valkoinen tyvipuolisko. Naarastelkän pää on suklaanruskea. Pää ei ole yhtä silmiinpistävän kulmikas kuin koiraalla, eikä naaraalla ole valkoista nokantyvitäplää. Naaras on yleisväritykseltään harmaanruskea, vatsapuoli on valkoinen. Kaularengas, joka usein erottuu epäselvästi, on vaalea. Keväällä naaraan ylänokan kärki on keltainen, mutta tämä tuntomerkki tummuu ja häviää kokonaan naaraan ryhdyttyä hautomaan. Lennossa erottuu samanlainen siipilaikku kuin koiraallakin, tämän lisäksi naaraalla erottuu kaksi siiven pitkittäisjuovaa. Siipilaikku erottuu myös uidessa. Koiras muistuttaa kesäpuvussaan naarasta, mutta sillä on enemmän valkoista siiven peitenhöyhenissä ja hartioilla ja pää on tummempi. Koiraan koivet ovat porkkananväriset, naaraan eivät ole yhtä kirkkaan väriset.
Telkänpoikasen paras tuntomerkki on poskien valkoinen alue. Poikasen selkäpuoli on musta ja vatsapuoli harmaa. Jalat ovat harmaat ja nokka musta. Linnun kasvaessa posket muuttuvat vähitellen harmaan kautta ruskeiksi. Nuoret linnut muistuttavat naarasta. Sukupuolten värierot alkavat erottua vasta talvehtimisalueella tapahtuvassa sulkasadossa. Harjaantuneempi silmä pystyy erottamaan sukupuolten värierot jo alkusyksyllä. Koiraalla näkyy hieman enemmän valkoista suljetulla siivellä. Värituntomerkkien ohella sukupuoli on mahdollista määrittää koon perusteella, koiras on naarasta kookkaampi. Vasta toisena talvena linnun aikuispuku on täydellinen.
Telkän vaatimukset elinympäristön suhteen ovat hyvin väljät; se viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Telkkä kelpuuttaa pesimäpaikakseen yhtä hyvin syrjäisen erämaalammen kuin tiheästi rakennetun rantakaistaleen. Tärkeintä on, että lähistöllä on tilava puunkolo tai pönttö pesäpaikaksi. Ulkosaaristossa ja puuttomilla tunturialueilla telkkä on kuitenkin pesivänä harvinainen. Suosituimpia pesimäpaikkoja ovat kaislikkoiset ja ruohostoiset, matalat järvet sekä suvannot ja lahdelmat.
Telkkä on kokosukeltaja, ja se hakee ravintonsa pohjasta sukeltamalla. Sen ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan. Telkkä syö pääasiassa toukkia ja vesihyönteisiä pohjoisilla pesimäalueillaan. Talvehtimisalueilla pääravintoa ovat kalat, äyriäiset ja nilviäiset, erityisesti kotilot. Myös kasvien juuret, mukulat ja siemenet kelpaavat ravinnoksi.
Telkät saalistavat yleensä alle neljän metrin syvyisessä vedessä. Ne näyttävät suosivan ruokailua avoimessa vedessä, vaikka ne voivat etsiä ravintoa myös vesikasvuston seassa. Telkkä sukeltaa saaliin kiinni ja sukellukset voivat olla 10–55 sekuntia pitkiä.
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
Viikon luontokuva -Harakka
Kuva: Heikki Junnila Harakan suomenkielinen nimi on balttilaisperäinen, ja nimi on suomessa vanha ja vakiintunut. Keuruulla harakasta käytettiin myös nimeä
