Kuva: Heikki Junnila
Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut sekä Karjalankannasta pitkin että Laatokan pohjoispuolelta. Sitä pidetään nykyään Suomen luonnon kannalta haitallisena vieraslajina. Supikoira poikkeaa elintavoiltaan muista koiraeläimistä, sillä se syö paljon kasviravintoa ja voi vaipua talviuneen.
Supikoira pihapiirissä – mitä tulee tietää?
Supikoira on öisin liikkuva, ruokaa etsivä petoeläin, joka saattaa ilmestyä kodin tai kesämökin pihapiiriin erityisesti loppukesästä. Päivällä tätä hämäräaktiivista vierailijaa harvemmin näkee, mutta öisin se voi liikkua yllättävänkin lähelle ihmisten asutusta.
Supikoiraa houkuttelevat pihoille monenlaiset herkut: pikkunisäkkäät, sammakot, marjat, hedelmät, kalanperkeet, jätteet, munat ja linnut kuuluvat sen ruokavalioon. Ruokaa etsiessään se saattaa tonkia roskia, levitellä jätteitä ja syödä marjat suoraan pensaista. Yleensä se hyödyntää maanpinnalla olevia ruokalähteitä eikä juuri kaiva maata – paitsi jos pinnan alta löytyy jotakin erityisen houkuttelevaa.
Supikoira voi tehdä pesän talon tai mökin alle, mikä saattaa aiheuttaa haittaa esimerkiksi hajujen tai äänien muodossa. Elo–syyskuu on tyypillisin aika, jolloin supikoiria liikkuu pihoilla: silloin myös pennut lähtevät pesistään liikkeelle. Jos pesä on lähellä, vierailuja voi tapahtua jo heinäkuussa.
Erityisesti taajamissa, joissa metsiköt ja piha-alueet vuorottelevat, supikoiria tavataan runsaasti. Koska ne liikkuvat pääasiassa öisin, moni ei edes tiedä, kuinka usein eläin pihaa tarkalleen käyttää.
Supikoirien tarkkaa määrää Suomessa ei tunneta, mutta arviot perustuvat saalistilastoihin. Vuotuinen saalismäärä on noin 200 000 yksilöä, mutta todellinen populaatio lienee huomattavasti suurempi.
Miten estää supikoiran vierailut?
Supikoiran houkuttelua pihalle voi ehkäistä huolehtimalla seuraavista:
-
Roskien ja biojätteiden säilytys: Säilytä jätteet suljetuissa astioissa tai vie ne pois pihasta.
-
Marjapensaiden ja kompostien suojaus: Kokeile aitaamista tai muuta estettä, jotta eläin ei pääse käsiksi houkutteleviin kohteisiin.
-
Saippuakikka: Joissain tapauksissa ympäristöön vuoltu saippua voi hämätä supikoiran hajuaistia, mutta voimakas ruoan tuoksu saattaa silti vetää sen puoleensa.
Supikoira on useimmiten arka eikä viivy pihalla pitkään, jos ihmisiä liikkuu lähettyvillä. Kesyyntyneenäkin se välttelee kontaktia ja palaa ennemmin omaan piilopaikkaansa.
Supikoira on haitallinen vieraslaji
Supikoira on vieraslaji, joka on levinnyt Suomeen 1930–40-luvuilla Venäjältä. Alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva eläin tuotiin Neuvostoliittoon turkiseläimeksi ja istutettiin luontoon. Myös Suomessa supikoiria on tarhattu turkiseläiminä, ja osa tarhaeläimistä on mahdollisesti karannut luontoon, kiihdyttäen kannan leviämistä.
Ympäristön kannalta supikoira aiheuttaa erityisesti vesilinnuille merkittäviä pesimävahinkoja, sillä se syö lintujen munia ja poikasia. Jo pelkkä supikoiran ilmestyminen voi saada pesivät linnut hylkäämään pesänsä. Tällä on vakavia vaikutuksia linnuston poikastuottoon etenkin alueilla, joilla supikoiran määrää ei pyritä aktiivisesti rajoittamaan.
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
Viikon luontokuva -hopeatäpläperhonen
Kuva: Heikki Junnila Yleinen perhonen, jonka esiintymisalue kattaa jokseenkin koko Euroopan Välimeren saaria lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Aasian poikki
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
Viikon luontokuva. -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-
