Kuva: Heikki Junnila
Rupikonna (Bufo bufo), arkikielessä joskus rupisammakko, on konnalaji, jota tavataan lähes koko Euroopassa, Irlantia, Pohjois-Skandinaviaa ja joitakin Välimeren saaria lukuun ottamatta. Rupikonna esiintyy yleisenä Etelä- ja Keski-Suomessa, pohjoisessa harvalukuisempana. Rupikonna on Euroopan yleisimpiä sammakkoeläimiä ja se hyväksyy asuinpaikakseen hyvin monenlaiset ympäristöt metsistä puutarhoihin ja niittyihin. Rupikonna on Suomessa rauhoitettu laji.
Rupikonnan kuivassa ihossa on runsaasti nystyröitä, sen korvallisrauhaset ovat selvästi ulkonevat ja olemus on hyvin tanakka. Rupikonna liikkuu pääasiassa kävellen, koska sen takajalat ovat lyhyemmät kuin sammakolla. Selkäpuoli on väritykseltään yksisävyisen ruskea, vatsa taas on joko vaalea tai harmaaseen vivahtava.
Rupikonna liikkuu lähinnä hämärän ja pimeän aikaan. Rupikonnalle tyypillistä on myös paikkauskollisuus. Päivät rupikonna viettää tietyssä vakiokolossaan, ja öisin se kiertää vakiopolkuaan ruokaa etsimässä. Häirittynä konna laskee päänsä alas ja nostaa takaruumiinsa ylös, jolloin se näyttää paljon todellista suuremmalta. Samalla se saattaa erittää iholleen maitomaista limaa.
Rupikonnan lisääntymiskausi alkaa heti horroksen jälkeen, jolloin konnat matkaavat yleensä samalle paikalle, jossa ovat itse syntyneet. Munat lasketaan 3–6 metriä pitkäksi ”kaksiriviseksi helminauhaksi”. Nauhat naaras munii vesikasvien ympärille. Poikaset kuoriutuvat 8–12 vuorokauden kuluttua. Koiras on sukukypsä kolmivuotiaana ja naaras vuotta myöhemmin. Rupikonna saattaa elää jopa 40-vuotiaaksi.
Rupikonnan horros alkaa syys–lokakuussa ja päättyy huhti–toukokuussa. Se talvehtii sekä maalla että vedessä. Sen ruumiinlämpö voi laskea alle nollan asteen. Eläimen hengitys on erittäin vähäistä ja elintoiminnat miltei pysähtyvät talven ajaksi.
Rupikonnan nuijapäät syövät leviä ja kasvinosia. Aikuiset rupikonnat syövät hyönteisiä, etenkin muurahaisia, sekä matoja ja toukkia. Iso rupikonna voi syödä jopa pieniä nisäkkäitä.
Rupikonnan iho ja silmän takana olevat korvallisrauhaset erittävät myrkkyä, jolla konna puolustautuu saalistajilta. Kaikilta saalistajilta myrkky ei suojaa: jotkin näätäeläimet ja varislinnut nylkevät ihon pois, eikä myrkyllä ole vaikutusta käärmeisiin.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva -Kalalokki
Kuva: Heikki Junnila Suomessa pesii noin 80 000 paria, joista noin 55 000 saaristossa. Kalalokki pesii koko Suomessa. Pääosa kannasta
Viikon luontokuva -Kettu
Kuva: Heikki Junnila Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on koiraeläin. Se on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin, sen levinneisyysalue käsittää
Viikon luontokuva -Metsäkauris
Kuva: Heikki Junnila Metsäkauris on väritykseltään kesällä punaruskea ja talvella harmaanruskea. Ruskeankeltainen vatsapuoli ja posket ovat muuta ruumista vaaleammat, kuten
Viikon luontokuva -Uivelo
Kuva: Heikki Junnila Uivelo on telkkää hieman pienemmän uivelon pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 38–44 senttimetriä ja siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Merimetso
Kuva: Heikki Junnila Merimetso on iso, musta lintu, 77–94 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 121–149 cm. Se painaa
Viikon luontokuva -Laulujoutsen
Kuva: Heikki Junnila Laulujoutsen pesii Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Islannista Sahalinille. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin
