Kuva: Heikki Junnila
Lajia esiintyy koko Euroopassa ja Aasian leudoilla alueilla. Punatulkku on paikkalintu, mutta jotkut lajin pohjoisimmat edustajat muuttavat talveksi etelään. Suomalaiset punatulkut ovat vaelluslintuja, jotka lähtevät liikkeelle lokakuussa. Ulkosaaristossa voi silloin muuttaa tuhansia punatulkkuja merelle Ruotsin ja Viron suuntaan. Keväällä ne palaavat huomaamattomasti helmi–maaliskuussa. Suomessa pesii 150 000 – 380 000 paria koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Euroopan kanta on 4,9–8,6 miljoonaa paria, joista Euroopan unionin alueella 2,4–4,3 miljoonaa paria. Punatulkut eivät muodosta laajoja parvia paitsi syksyllä vaellusaikana, ja niitä tavataankin lähinnä pareina tai muutaman linnun ryhmissä. Talviselle ruokintapaikalle voi kuitenkin kokoontua joskus jopa 100 linnun ryhmä.
Punatulkun pituus on 15,5–18 senttimetriä ja paino 24–38 g. Punatulkulla on tukeva ruumis, melko iso pää ja paksu nokka. Sillä on musta päälaki, harmaa selkä, musta pyrstö, valkoinen perä ja leveä harmaanvalkoinen siipijuova. Koiraalla on kirkkaanpunainen vatsa, naaraalla harmaanbeige. Nuoret linnut ovat väriltään harmaanruskeita.
Elinympäristö on havupuuvaltainen kuusisekametsä Suomessa sekä puistot ja puutarhat Keski-Euroopassa ovat sen suosikkeja pesimäympäristöiksi. Talvella punatulkku siirtyy asutuksen pariin lintulaudoille.
Punatulkku rakentaa pesänsä pensaaseen tai puiden alaoksille, noin 1–2 metrin korkeudelle ja se laskee yleensä 5–7 sinivihreää, ruskeapilkullista munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Munia haudotaan 13 päivää, vain naaras hautoo, ja poikaset ovat lentokykyisiä jo 16 päivän ikäisinä. Punatulkut pesivät kaksi tai kolme kertaa vuodessa.
Ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, marjoista, selkärangattomista eläimistä ja puiden silmuista, ja varsinkin hedelmätarhoissa se voi silmujen syömisellä saada aikaan jonkin verran haittaa. Poikasille syötetään hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Punatulkku vierailee lintulaudoilla.
Punatulkku on näkyvä lintu, ja siksi siihen on ollut luonnollista liittää erilaisia ennustuksia. Norjalaisten mukaan tulee onnellinen uusi vuosi, mikäli joulun alla näkyy paljon punatulkkuja. Keski-Euroopassa puolestaan punatulkkujen on uskottu parantavan sairauksia imemällä taudinaiheuttajat itseensä.
Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi
Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku
Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
Viikon luontokuva -Hömötiainen
Kuva: Heikki Junnila Laji oli pitkään Suomessa runsaslukuisimpien lintujen joukossa. 2000-luvulla hömötiainen on taantunut Suomessa ensin vuonna 2015 vaarantuneeksi ja
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
