Kuva: Heikki Junnila
Punarinta (Erithacus rubecula) on Euroopassa yleinen pieni varpuslintu, joka luokiteltiin ennen rastaisiin, mutta nyttemmin on siirretty sieppojen heimoon. Punarinta varoittaa tikitystä muistuttavalla äänellä ”tik-tik-tik…”. Punarinnan laulu on kaunista, vienoa helinää, ja sitä voi kuulla erityisesti hämärän aikoihin.
Punarinta on 12,5–15 cm pitkä. Aikuisella punarinnalla on ruosteenpunainen naama ja rinta. Päälaki ja selkäpuoli ovat ruskeat. Päälaen ja punaisen naaman välissä on sinertävä juova, joka yltää posken taakse ja rinnan sivulle. Siivellä on kapea, keltainen siipijuova. Nokka ja silmät ovat mustat. Jalat ovat pitkät ja ohuet. Nuori punarinta on väriltään ruskea ja sen koko puku on hienopilkkuinen.
Punarintoja tavataan koko Euroopassa ja keskisessä Aasiassa Siperiaan saakka, sekä Pohjois-Afrikassa. Euroopassa pesii 43–83 miljoonaa paria. Suomessa punarinta pesii lähes koko Suomessa, mutta Metsä- ja Tunturi-Lapissa levinneisyys ei ole yhtenäinen. Suomessa arvioidaan nykyään pesivän 1,9–2,2 miljoonaa paria.
Punarinta on muuttolintu pohjoisessa ja idässä. Suomeen punarinnat saapuvat huhti-toukokuussa ja syysmuutto tapahtuu syys-lokakuussa. Suomessa pesivät punarinnat talvehtivat lähinnä Euroopan eteläosissa. Jotkin yksilöt yrittävät talvehtimista Suomessakin.
Punarinta pesii erilaisissa metsissä, erityisesti rehevissä kuusimetsissä, joissa on lehtipuita, mutta myös lehtimetsissä, joissa on kuusia tai tiheitä pensaikkoja. Keski-Euroopassa punarinta pesii yleisesti myös ihmisasutuksen lähellä puutarhoissa ja puistoissa. Paikoin punarinta on alkanut pesiä pihapiireissä Suomessakin.
Pesä on tavallisesti maassa kolossa tai kiven alla, kannon tai mättään kupeella, matalalla pensaassa tai risukasassa. Se voi olla myös rakennuksessa tai matalalla olevassa linnunpöntössä. Muninta alkaa toukokuussa. Munia 4–6, valkoisia ja ruskehtavapilkkuisia. Naaras hautoo 2 viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Pesii tavallisesti kaksi kertaa kesässä, toinen pesue on juhannuksen tienoilla.
Punarinta käyttää ravinnokseen hyönteisiä ja maanpinnan pikkueläimiä sekä marjoja ja hedelmiä. Talvisin punarinta käy myös ruokintapaikoilla, joilla se syö maapähkinämursketta.
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi
Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku
Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
Viikon luontokuva -Hömötiainen
Kuva: Heikki Junnila Laji oli pitkään Suomessa runsaslukuisimpien lintujen joukossa. 2000-luvulla hömötiainen on taantunut Suomessa ensin vuonna 2015 vaarantuneeksi ja
