Kuva: Heikki Junnila
Luhtakana on 23–36 cm pitkä, sen siipien kärkiväli on 40–45 cm ja paino 70–190 grammaa.
Selkäpuoli on ruskea, vatsapuoli siniharmaa, kyljissä mustia raitoja. Luhtakanalla on pitkät varpaat ja punaiset jalat, lyhyt pysty pyrstö ja pitkä, ohut, kirkkaanpunainen nokka.
Luhtakana pesii Euroopassa ja Aasiassa. Se talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Joitakin yksilöitä voi talvehtia myös Suomessa. Parimäärä Suomessa on 300–600. Euroopassa pesii 130 000 – 240 000 paria.
Elinympäristö on rannikot, rehevät järvet ja joet, kosteikot ja suot. Suomessa erityisesti rehevöityneet ruovikot ja vetiset luhdat. Luhtakana syö enimmäkseen hyönteisiä ja muita selkärangattomia, joita se etsii rantamudasta näkönsä avulla.
Naaras munii 6–11 kermanväristä munaa korsista ja kuivista lehdistä valmistettuun pesään. Munia molemmat emot hautovat 19–22 vrk. Poikaset ovat pesäpakoisia ja väriltään mustia. Ne ovat lentokykyisiä 6–8 viikon ikäisinä.
Vanhin suomalainen rengastettu luhtakana on ollut 5 vuotta 5 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 8 vuoden 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Viikon luontokuva -Kiuru
Kuva: Heikki Junnila Kiuru (Alauda arvensis) eli leivonen tai leivo on pienikokoinen vaaleanruskea varpuslintu. Tunnusomaisena piirteenä kiurulla on päälaella sijaitseva
Viikon luontokuva -Metso
Kuva: Heikki Junnila Metso (Tetrao urogallus) on metsäkanalintu. Suomen kanalinnuista se on suurin. Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava.
Viikon luontokuva -Tilhi
Kuva: Heikki Junnila Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiväli 32–36 senttimetriä. Paino on
Viikon luontokuva -Pyy
Kuva: Heikki Junnila Pyy on pieni kyyhkyn kokoinen metsäkanalintu. Se on noin 34–39 cm pitkä ja painaa noin 250–450 grammaa.
Viikon luontokuva -Viherpeippo
Kuva: Heikki Junnila Viherpeippo pesii metsiköissä ja puistoissa ja se on hyvin sopeutunut kulttuurimaisemaan ja hyötyy selvästi talviruokinnasta. Pesiviä pareja
Viikon luontokuva -Harakka
Kuva: Heikki Junnila Harakan suomenkielinen nimi on balttilaisperäinen, ja nimi on suomessa vanha ja vakiintunut. Keuruulla harakasta käytettiin myös nimeä
