Viikon luontokuva -Liejukana

 

Kuva: Heikki Junnila

Liejukana muistuttaa nokikanaa, mutta on pienempi ja hoikempi. Yleisväriltään liejukana on tumman siniharmaan ja selkäpuolelta oliivinruskea. Alaperä on valkoinen, kyljissä on silmiinpistävä valkoinen pitkittäisjuova. Nokantyvi ja otsakilpi ovat kirkkaan punaiset. Nuori lintu on harmaanruskea, vaaleakurkkuinen ja ilman punaista otsakilpeä. (Alaperä ja kylkien valkoinen juova ovat samanlaiset kuin aikuisellakin.)

Liejukanan koivet ovat kellertävät–vihertävät; varpaat ovat erittäin pitkät, vanhalla linnulla sääressä on punakeltainen rengas ja nuorella linnulla kellertävä säärijuova. Vanhan liejukanan nokka on kirkkaanpunainen, nuoren vihertävän ruskea. Silmän värikalvo on aikuisella linnulla punainen ja nuorella ruskea.

  • Yleiskuvaus

    Kyyhkynkokoinen, melko pitkäpyrstöinen, kosteikoilla viihtyvä lähinnä nokikanaa muistuttava rantakana. Nokka punakeltainen. Reunimmaiset pyrstön alapeitinhöyhenet valkoiset ja keskimmäiset mustat.

  • Koko

    Pituus 27–31 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm, paino 190–490 g. Koiras kookkaampi.

  • Pesä
    Vesikasvien ja pajun oksien varaan punottu korkeahko korimainen pesä, jossa matala syvennys. Kuivalla maalla tai kelluvaksi rakennettu. Rakennettu saatavilla olevasta kasvimateriaalista, usein pesälle johtaa sillantapainen rakennelma.
  • Pesiminen

    Munii huhtikuun loppupuolella 3–11 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Poikaset lentokykyisiä 56 vrk:ssa. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, koiras ottaa hoitoonsa ensiksi kuoriutuneet. Poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan. Jo viikon ikäisinä ne ovat riippumattomia emoistaan. Emot puolustavat pesää ja myöhemmin poikasia raivokkaasti ja hyökkäävät empimättä itseään isompienkin tunkeilijoiden kimppuun.

  • Esiintyminen
    Tavataan harvalukuisena pesijänä Etelä-Suomen parhailla lintujärvillä ja lammilla. Aukkoisesti lajia esiintyy aina Lappia myöten. Suomen kannaksi arvioitu 50–200 paria. Keski-Euroopassa yleinen puistolintu.
  • Muutto

    Yömuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, satunnaisesti Suomessakin.

  • Ravinto

    Erilaiset vesi- ja rantakasvit, selkärangattomat eläimet.

  • Ääni

    Soidinääni pulputtava ”bk-bk-bk, bk-bk-bk”, jota seuraa usein kimeä kiljunta. Tavallisin ääni kurlaava korahdus ”krrr”.

  • Uhanalaisuus

    Vaarantunut, rauhoitettu.

  • Lähde: LuontoPortti

 

Avainsanat: #kevät

Viikon luontokuva -Pikkukuovi

Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan

Lue lisää

Viikon luontokuva -Nuolihaukka

Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan

Lue lisää

Viikon luontokuva. -Liro

Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-

Lue lisää

Viikon luontokuva -Harmaasorsa

Kuva: Heikki Junnila Harmaasorsa (Mareca strepera, syn. Anas strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu. Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen

Lue lisää

Näytä kaikki yritykset