Kuva: Heikki Junnila
Liejukana muistuttaa nokikanaa, mutta on pienempi ja hoikempi. Yleisväriltään liejukana on tumman siniharmaan ja selkäpuolelta oliivinruskea. Alaperä on valkoinen, kyljissä on silmiinpistävä valkoinen pitkittäisjuova. Nokantyvi ja otsakilpi ovat kirkkaan punaiset. Nuori lintu on harmaanruskea, vaaleakurkkuinen ja ilman punaista otsakilpeä. (Alaperä ja kylkien valkoinen juova ovat samanlaiset kuin aikuisellakin.)
Liejukanan koivet ovat kellertävät–vihertävät; varpaat ovat erittäin pitkät, vanhalla linnulla sääressä on punakeltainen rengas ja nuorella linnulla kellertävä säärijuova. Vanhan liejukanan nokka on kirkkaanpunainen, nuoren vihertävän ruskea. Silmän värikalvo on aikuisella linnulla punainen ja nuorella ruskea.
-
Yleiskuvaus
Kyyhkynkokoinen, melko pitkäpyrstöinen, kosteikoilla viihtyvä lähinnä nokikanaa muistuttava rantakana. Nokka punakeltainen. Reunimmaiset pyrstön alapeitinhöyhenet valkoiset ja keskimmäiset mustat.
-
Koko
Pituus 27–31 cm, siipien kärkiväli 50–55 cm, paino 190–490 g. Koiras kookkaampi.
-
Pesä
Vesikasvien ja pajun oksien varaan punottu korkeahko korimainen pesä, jossa matala syvennys. Kuivalla maalla tai kelluvaksi rakennettu. Rakennettu saatavilla olevasta kasvimateriaalista, usein pesälle johtaa sillantapainen rakennelma.
-
Pesiminen
Munii huhtikuun loppupuolella 3–11 munaa. Molemmat emot hautovat, haudonta-aika 19–22 vrk. Poikaset lentokykyisiä 56 vrk:ssa. Poikaset kuoriutuvat eriaikaisesti, koiras ottaa hoitoonsa ensiksi kuoriutuneet. Poikaset lähtevät pesästä heti kuoriuduttuaan. Jo viikon ikäisinä ne ovat riippumattomia emoistaan. Emot puolustavat pesää ja myöhemmin poikasia raivokkaasti ja hyökkäävät empimättä itseään isompienkin tunkeilijoiden kimppuun.
-
Esiintyminen
Tavataan harvalukuisena pesijänä Etelä-Suomen parhailla lintujärvillä ja lammilla. Aukkoisesti lajia esiintyy aina Lappia myöten. Suomen kannaksi arvioitu 50–200 paria. Keski-Euroopassa yleinen puistolintu.
-
Muutto
Yömuuttaja. Syysmuutto syys–marraskuussa, kevätmuutto maalis–huhtikuussa. Talvehtii Länsi- ja Etelä-Euroopassa, satunnaisesti Suomessakin.
-
Ravinto
Erilaiset vesi- ja rantakasvit, selkärangattomat eläimet.
-
Ääni
Soidinääni pulputtava ”bk-bk-bk, bk-bk-bk”, jota seuraa usein kimeä kiljunta. Tavallisin ääni kurlaava korahdus ”krrr”.
-
Uhanalaisuus
Vaarantunut, rauhoitettu.
- Lähde: LuontoPortti
Avainsanat: #kevät
Viikon luontokuva -Minkki
Kuva: Heikki Junnila Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
Viikon luontokuva -Ampuhaukka
Kuva: Heikki Junnila Ampuhaukka (Falco columbarius) on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu. Laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla pohjoisessa. Etelä- ja
Viikon luontokuva – Pikkukäpylintu
Kuva: Heikki Junnila Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) on kuusensiemeniin erikoistunut varpuslintu. Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on
Viikon luontokuva -Peltopyy
Kuva: Heikki Junnila Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana (Perdix perdix) on fasaanin sukuinen kanalintulaji. Peltopyy on tanakka kanalintu,
