Kuva: Heikki Junnila
Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on sieppoihin kuuluva lintulaji.
Linnun nimi tulee sanan leppä vanhasta merkityksestä, joka tarkoittaa verta ja viittaa linnun punaruskeaan väritykseen. Tieteellinen nimi Phoenicurus phoenicurus on kreikkaa ja sisältää kreikan sanat phoinix (punainen, karmiininpunainen) ja oura (pyrstö), joten nimi tarkoittaa ”punapyrstöinen”. Vanhojen sanakirjojen käyttämiä muita nimiä ovat leppälindu (Schroderus 1637), punahändä (Ganander 1787), leppäkerttu, leppäterttu, kuolemalintu, kalmalintu, punatakkinen, vilulintu (Lönnrot 1861).
Pituus 14 cm, paino 14–19 g, siipien kärkiväli 21–24 cm. Koiraan rinta ja pyrstö ovat oranssinpunaiset ja pää harmaa. Sillä on myös mustaa kaulassa ja kasvoissa.
Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrstö on oranssinpunainen. Vanhoilla leppälinnuilla on sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen iän ja sukupuolen määritys maastossa on vaikeaa.
Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein myös yöllä. Laulu on kirkas säe, jota seuraa lyhyt matkintoja käsittävä liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata ”hiitryitryitryi”. Varoitusääni on pajulintumainen ”hyit”.
Laji pesii koko Suomessa ja talvikaudeksi laji muuttaa Pohjois-Afrikkaan. Leppälintu pesii lähes koko Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Afrikassa sekä Aasiassa Baikal-järvelle ja Iraniin saakka. Euroopassa pesii 2–3 miljoonaa paria, Suomessa 500 000 – 700 000 paria. Metsät, pihat ja puistot ovat leppälinnun normaaleja elinympäristöjä. Mäntykankaat ja kalliomänniköt ovat lajin erityisessä suosiossa.Leppälintu on kolopesijä. Se voi pesiä myös isoreikäiseen pönttöön (lentoaukko 7 cm). Leppälintu suosii erityisesti vanhoja ja rapistuneita pönttöjä ja karttaa uusia. Naaras munii 6–7 sinistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Osa kannasta pesii kahdesti kesässä.
Leppälintu käyttää ravintonaan hyönteisiä ja hämähäkkejä, erityisesti perhosia ja kovakuoriaisia ja niiden toukkia. Syksymmällä se syö myös marjoja.
Vanhin suomalainen rengastettu leppälintu on ollut 6 vuotta, 11 kuukautta ja 7 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut tanskalainen 10 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen yksilö.
Avainsanat: #kesä #syksy #talvi
Viikon luontokuva -Ritarilude
Kuva: Heikki Junnila Ritarilude on kookas, 8,0–14,0 mm, pitkänomainen ludelaji. Väritys on räikeän punamusta ja värien rajat ovat terävät. Musta väri
Viikon luontokuva -Sääksi
Kuva: Heikki Junnila Sääksi eli vanhemmalta nimeltään kalasääksi, (Pandion haliaetus) on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikoilla. Saaristossa levinneisyys
Viikon luontokuva -Metsäkirvinen
Kuva: Heikki Junnila Euroopassa elää arviolta 81–126 miljoonaa metsäkirvistä. Euroopan kanta muodostaa 25–49 prosenttia koko maailman populaatiosta, joten hyvin varovainen
Viikon luontokuva – Peukaloinen
Kuva: Heikki Junnila Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) on peukaloisten heimoon kuuluva.varpuslintu. Se on toiseksi pienin Suomessa pesivä lintulaji, sitä pienempi on
Viikon luontokuva -Peippo
Kuva: Heikki Junnila Peippo (Fringilla coelebs) on peippojen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on pajulinnun ohella Suomen runsaslukuisin lintulaji. Peippo on
Viikon luontokuva -Sepelkyyhky
Kuva: Heikki JUNNILA Sepelkyyhky (Columba palumbus) on Suomen suurin kyyhkylaji. Vanhastaan lintua on kutsuttu myös toukomettiseksi. Suomessa levinneisyysalue ulottuu eteläisimmästä
