Kuva: Heikki Junnila
Leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) on sieppoihin kuuluva lintulaji.
Linnun nimi tulee sanan leppä vanhasta merkityksestä, joka tarkoittaa verta ja viittaa linnun punaruskeaan väritykseen. Tieteellinen nimi Phoenicurus phoenicurus on kreikkaa ja sisältää kreikan sanat phoinix (punainen, karmiininpunainen) ja oura (pyrstö), joten nimi tarkoittaa ”punapyrstöinen”. Vanhojen sanakirjojen käyttämiä muita nimiä ovat leppälindu (Schroderus 1637), punahändä (Ganander 1787), leppäkerttu, leppäterttu, kuolemalintu, kalmalintu, punatakkinen, vilulintu (Lönnrot 1861).
Pituus 14 cm, paino 14–19 g, siipien kärkiväli 21–24 cm. Koiraan rinta ja pyrstö ovat oranssinpunaiset ja pää harmaa. Sillä on myös mustaa kaulassa ja kasvoissa.
Otsa on vaalea ja kurkku musta. Naaras ja nuori lintu ovat ruskeita ja niiden pyrstö on oranssinpunainen. Vanhoilla leppälinnuilla on sulkasato heinä–elokuussa, jonka jälkeen iän ja sukupuolen määritys maastossa on vaikeaa.
Koiras laulaa aktiivisesti toukokuussa, usein puun latvassa. Laulaa usein myös yöllä. Laulu on kirkas säe, jota seuraa lyhyt matkintoja käsittävä liverrys. Laulun alkuosaa voisi kirjaimin kuvata ”hiitryitryitryi”. Varoitusääni on pajulintumainen ”hyit”.
Laji pesii koko Suomessa ja talvikaudeksi laji muuttaa Pohjois-Afrikkaan. Leppälintu pesii lähes koko Euroopassa, Pohjois- ja Länsi-Afrikassa sekä Aasiassa Baikal-järvelle ja Iraniin saakka. Euroopassa pesii 2–3 miljoonaa paria, Suomessa 500 000 – 700 000 paria. Metsät, pihat ja puistot ovat leppälinnun normaaleja elinympäristöjä. Mäntykankaat ja kalliomänniköt ovat lajin erityisessä suosiossa.Leppälintu on kolopesijä. Se voi pesiä myös isoreikäiseen pönttöön (lentoaukko 7 cm). Leppälintu suosii erityisesti vanhoja ja rapistuneita pönttöjä ja karttaa uusia. Naaras munii 6–7 sinistä munaa ja hautoo niitä noin kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä kaksiviikkoisina. Osa kannasta pesii kahdesti kesässä.
Leppälintu käyttää ravintonaan hyönteisiä ja hämähäkkejä, erityisesti perhosia ja kovakuoriaisia ja niiden toukkia. Syksymmällä se syö myös marjoja.
Vanhin suomalainen rengastettu leppälintu on ollut 6 vuotta, 11 kuukautta ja 7 päivää vanha. Vanhin eurooppalainen on ollut tanskalainen 10 vuoden ja 3 kuukauden ikäinen yksilö.
Avainsanat: #kesä #syksy #talvi
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
