Kuva: Heikki Junnila
Kuikka (Gavia arctica) on suurikokoinen kuikkalintu, jota tavataan myös Suomessa. Kuikka on saanut nimensä ääntelynsä mukaan.
Kuikalla on harmaa pää, musta kurkku, valkoinen vatsa ja valkoruutuinen selkä mustalla pohjalla. Lisääntymiskauden ulkopuolella höyhenpuku on harmaampi. Kuikan nokka on harmaa tai valkeahko ja tikarinmuotoinen. Linnun pituus on 58–73 cm ja paino 2–3 kg. Sen siipien kärkiväli on noin 110–130 cm. Kuikan jalat ovat hyvin takana; tämä on uintikyvyn kannalta etu, mutta maalla kuikka liikkuu varsin vaikeasti, käytännössä raahautumalla eteenpäin.
Kuikan soidinääni on kauas kuuluva kuiik-ko kuiik-ko, jota se päästää varsinkin touko-kesäkuun aamuina ja iltoina. Linnun muita ääniä ovat matala, narahtava ja hieman valittava aoor tai arkk. Ennen sukellusta kuikka päästää usein helähtävän kluik-äänen.
Kuikka pesii kirkasvetisissä ja kalaisissa järvissä tai merenlahdissa. Laji pesii koko Suomen alueella, jossa sitä on 8 000 – 10 000 paria. Pesimistiheys on 0,5–2 paria/km². Euroopassa pesii 20 000 – 30 000 kuikkaparia. Laji talvehtii Välimeren itäosissa ja Mustallamerellä. Suomessa voi talvehtia 50–200 yksilöä. Kaikista EU:n alueen kuikista pesii Suomessa 60 prosenttia.
Kuikan elinympäristöä ovat sekä selkävedet että karut järvet. Laji on sopeutunut lähes täysin vesielämään. Maalle kuikka nousee vain pesimään. Lentoon päästäkseen kuikka tarvitsee 50–200 metrin pituisen vesialueen ja lisäksi noustakseen järveä reunustavien puiden yläpuolelle lähes kilometrin pituisen avoimen maaston.
Kuikka voi pariutua eliniäkseen ja molemmat sukupuolet osallistuvat pesän rakentamiseen. Kuikka rakentaa pesänsä kasveista aivan vesirajan läheisyyteen, minkä takia pienikin veden kohoaminen saattaa vaarantaa munat. Riski ovat myös moottoriveneiden aiheuttamat aallokot. Kuikka munii yleensä kerralla vain kaksi munaa. Pesueita on yksi vuodessa. Emot hautovat munia kuukauden, jonka jälkeen poikaset siirtyvät veteen. Emot huoltavat poikasia vielä noin 9 viikkoa, minkä jälkeen poikaset ovat lentokykyisiä.
Kuikka on Pohjois-Savon maakuntalintu, ja kyseinen maakunta onkin sen runsainta esiintymisaluetta. Kesällä 2010 kuikka valittiin ylivoimaisesti suosikkilinnuksi BirdLife Suomen järjestämässä ”Rakkain mökkilintu” -äänestyksessä.
Vanhin suomalainen rengastettu kuikka on ollut vähintään 13 vuoden ja 29 päivän ikäinen. Euroopan vanhin on ollut saksalainen, ainakin 27 vuoden ja 10 kuukauden ikäinen yksilö.
Avainsanat: #kesä
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
