Kuva: Heikki Junnila
Kanadanhanhi (Branta canadensis) on Pohjois-Amerikasta kotoisin oleva suurikokoinen hanhilaji, joka on istutettuna levinnyt Eurooppaan ja myös Suomeen.
Alun perin kanadanhanhi on kotoisin Pohjois-Amerikasta, missä se pesii Kanadassa ja Yhdysvaltojen pohjoisosissa, ja talvehtii muualla Yhdysvalloissa ja Meksikossa. Se on Pohjois-Amerikan yleisin hanhilaji, niitä arvioidaan elävän mantereella 9–10 miljoonaa yksilöä. 1800-luvun lopulla laji oli paikoitellen hyvin uhanalainen, mutta nykyään kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN luokittelee sen elinvoimaiseksi.
Kanadanhanhi poikkeaa muista hanhista siten, että sillä on musta pää ja kaula sekä valkea leuanalus. Vartalo on päältä harmaanruskea ja alta vaalea. Valkoinen yläperä erottuu selvästi. Kanadanhanhi on Suomessa tavattavista hanhilajeista suurin; koiras painaa 3,5–7 kg, naaras 3–5,5 kiloa. Pituus on 90–106 cm ja siipien kärkiväli 155–180 cm. Kanadanhanhi sekoitetaan usein valkoposkihanheen, mutta huomattavasti suuremmalla kanadanhanhella on harmaanruskea ruumis, vain vähän valkoista poskilla eikä laisinkaan otsalla tai silmien ympärillä, ja rinta on valkea.
Pienet poikaset ovat untuvapeitteisiä ja väriltään keltaisen ja vaaleanruskean kirjavia. Kasvaessaan ne muuttuvat tummanharmaiksi, ja syksyllä ne ovat jo samannäköisiä kuin aikuiset yksilöt.
Kanadanhanhen eri alalajien välillä on huomattavia eroja sekä ulkonäössä ja koossa että käyttäytymisesä. Pienin alalaji painaa vain 1,5 kilogrammaa, kun taas suurin, Pohjois-Amerikan keskiosissa pesivä B. c. maxima voi painaa yli kahdeksan kilogrammaa. B. c. maxima onkin suurin kaikista hanhista. Osa tutkijoista luokittelikin neljä pienintä alalajia vuonna 2003 erilliseksi lajiksi, pikkukanadanhanheksi (Branta hutchinsii), minkä jälkeen kanadanhanhella on nykyisin seitsemän alalajia.
Kanadanhanhen lentoääni on trumpettimainen, laulujoutsenmainen ”ah-HONK”-honkotus. Varoitusääni on karhea ”KAR-RAK”, jonka tapainen on myös yhteydenpitoääni. Soidinaikana voi kuulla syvän ”rak-ruk-ruk”-honkotuksen.
Avainsanat: #syksy
Viikon luontokuva -Valkohäntäpeura
Kuva: Heikki Junnila Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris (aik. laukonpeura, Odocoileus virginianus) on Amerikasta kotoisin oleva, peurojen alaheimoon kuuluva hirvieläin. Se elää
Viikon luontokuva -Pulmunen
Kuva: Heikki Junnila Pulmunen (Plectrophenax nivalis) on valkeankirjava varpuslintu. Pulmusen pesimisaluetta on puuton tunturiylänkö. Muuttoaikoina pelloilla ja ulkosaariston luodoilla. Lentävät
Viikon luontokuva -Merikihu
Kuva: Heikki Junnila Merikihu viihtyy avoimessa tundramaastossa. Suomen pesimäkanta asuu yksittäispareina ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Pesimäajan ulkopuolella merikihu viihtyy avomerellä. Talveksi
Viikon luontokuva -Pohjansirkku
Kuva: Heikki Junnila Pohjansirkku (Emberiza rustica) on varpuslintu, joka kuuluu sirkkujen heimoon. Kooltaan ja muodoltaan tyypillinen sirkku. Kupeilla punaruskeaa
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
