Kuva: Heikki Junnila
Hiiripöllö (Surnia ulula) on pöllöihin (Strigidae) kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolintujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa.
Hiiripöllön pituus on 36–39 cm, ja koirailla paino on 270 g, naarailla 320 g. Se on pitkäpyrstöinen, teräväsiipinen päiväaktiivinen pöllö. Sillä on harmaanmustaa kuviointia takaraivossa ja selässä. Vatsa on valkea, hienosti tummalla vipevöity. Hiiripöllö istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sen voi sekoittaa varpushaukkaan, mutta erona on selvästi suurempi pää.
Hiiripöllö on hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä. Hiiripöllö on levinnyt laajalle pohjoisella pallonpuoliskolla. Sitä tavataan Fennoskandiasta Kaukoitään ja Pohjois-Amerikassa Alaskassa ja Kanadassa. Euroopan kannaksi arvioidaan 21 000–108 000 yksilöä ja maailman kannaksi 100 000–500 000 yksilöä.
Laji pesii Pohjois-Suomessa. Suurimmat pesivän kannan tiheydet on tavattu Tunturi-Lapissa, Kittilässä. Siellä pesiä on huippuvuosina 2011 ja 2015 löydetty yleisesti 700 metrin välein. Syksyisin hiiripöllö vaeltaa lähinnä itä-länsisuunnassa. Kolme suomalaista rengastettua pöllöä on tavattu Siperiasta lähes 3 000 kilometrin päästä. Etelä-Suomessa syksyisin ja talvisin havaitut hiiripöllöt ovat myös itä-länsisuuntaisen liikehdinnän tulosta. Suomen eteläisin pesimähavainto on vuodelta 2015 Jurmon saarelta. Parimäärä vaihtelee 500–6 000 parin välillä. Hiiripöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 1 009 euroa.
Muninta voi alkaa jo maaliskuun puolivälissä, mutta pääosa kannasta munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti. Hiiripöllön ravintoa ovat pienet linnut ja nisäkkäät, ja pääravintoa ovat erityisesti metsä- ja peltomyyrät.
Vanhin suomalainen rengastettu hiiripöllö on ollut 6 vuotta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 16 vuoden 2 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
Viikon luontokuva -Ampuhaukka
Kuva: Heikki Junnila Ampuhaukka (Falco columbarius) on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu. Laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla pohjoisessa. Etelä- ja
Viikon luontokuva – Pikkukäpylintu
Kuva: Heikki Junnila Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) on kuusensiemeniin erikoistunut varpuslintu. Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on
Viikon luontokuva -Peltopyy
Kuva: Heikki Junnila Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana (Perdix perdix) on fasaanin sukuinen kanalintulaji. Peltopyy on tanakka kanalintu,
Viikon luontokuva -Pikku-uikku
Kuva: Heikki Junnila Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji. Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin
