Lemmikki on tärkeä perheenjäsen, jota ei jätetä edes sodassa – yhdistys perusti Turkuun tilapäismajoituksen, jonne voi tuoda myös eläimiä

Lapset, tärkeät paperit, puhelin. Enenevissä määrin Suomeenkin on saapunut ukrainalaisia, joiden mukana on ollut myös lemmikkieläin.

– Ukrainalaiset vaikuttavat olevan eläinrakasta kansaa. Kun on nähnyt kuvia Ukrainasta väestösuojista, niin siellä ovat vauvat, vaarit, kissat ja koirat sekaisin sovussa, sanoo vapaaehtoistyötä Turussa tekevä Oili Helenius.

Helenius toimii vapaaehtoisena Turun Orikedolla sijaitsevassa Inno Ukraine -yhdistyksen tilapäismajoitusyksikössä. Se perustettiin pikavauhtia siitä syystä, että Maahanmuuttoviraston vastaanottokeskuksiin ei saa ottaa lemmikkejä. Tarve kuitenkin huomattiin.

– Kun näkee, kuinka paljon ihmiset rakastavat lemmikkejään, ylimääräisen työn tekee mielellään.

Viikonloppuna myös Maahanmuuttovirasto otti aiheesta koppia: se avaa ensimmäisen lemmikeille sallitun vastaanottokeskuksen Riihimäelle.

Kuukauden karanteeni

Yksi lemmikin kanssa paennut ukrainalainen on Hanna Ruzich, jonka vuoden vanha kiinanharjakoira Yoda on yksi perheenjäsenistä.

– En missään nimessä halua luopua siitä. Se on ollut meillä pennusta saakka, Ruzich kertoo tulkin välityksellä.

Ruzich on ollut Suomessa reilun viikon. Yoda on tällä hetkellä karanteenissa, joka kestää 30 päivää.

– Kun eläimet tuodaan Suomeen, ensimmäiseksi ne tarkastaa eläinlääkäri. Sitten ne sirutetaan, madotetaan ja rokotetaan. Ukrainassa on rabiesta, jota Suomessa ei ole. Sen takia annetaan rabies-rokote, Oili Helenius kertoo.

Isoja koiria ei voida ottaa

Turun Inno Ukrainen tilat ovat rajalliset. Kaikki lemmikit eivät sinne mahdu, mutta kaikille yritetään löytää joku paikka.

– Tänne olisi ollut tulossa neljä isoa tiibetinmastiffia, jotka oli vielä koulutettu laumanvartijoiksi. Emme voineet niitä ottaa, mutta onneksi niille löytyi sopiva paikka, Oili Helenius sanoo.

Kun ihminen pakenee sotaa ja rakas lemmikki on saatava mukaan, ei koolla ole merkitystä.

– Eräs nainen oli kantanut 12-vuotiasta saksanpaimenkoiraa selässään 17 kilometriä Puolan rajalle, kun vanha koira ei jaksanut kävellä. Perheenjäsentä ei jätetä.