Kansalliskuvanveistäjä Wäinö Aaltonen

Kansalliskirjailija: A. Kivi. Kansallissäveltäjä: J.Sibelius. Kansallisrunoilija: E. Leino. Liitetäänpä tähän litaniaan vielä kansalliskuvanveistäjäkin.

Hirvensalon vanhan lauttarannan kupeessa on muistomerkiksi rajattu vanhan talon pohja. Paikalla, lapsuudenkotinsa vieressä, piti  ateljeetaan Wäinö Aaltonen, Kyrössä syntynyt mutta Hirvensalossa  varttunut graniitin taituri, joka aloitti opintiensä  nykyään nimeään kantavassa kansakoulussa ja hallitsi suvereenisti kaikkea julkista kuvanveistotaidetta Suomessa kolmen vuosikymmenen ajan. Turun katukuvaan Aaltosen töistä kuuluvat erottamattomasti Paavo Nurmen juoksijapatsas, Turun Lilja, Aleksis Kivi teatterin edustalla ja Kun ystävyyssuhteet solmitaan Puutorin Vessan takana.  Hirvensalon työhuoneella Aaltonen alkoi hakata myös Tampereen Hämeensillan Pirkkalaispatsaita, joita monet pitävät kummallisen muotopuolina. Uskottavan aikalaiskertomuksen mukaan Aaltonen suunnitteli veistokset asetettavaksi monta metriä korkeiden pilarien päähän, silloin perspektiivi olisi siltakannen tasolta  katsoen kohdallaan. Tampereen kaupungin rahapulan takia pilarit jäivät puuttumaan ja Pirkkalaispatsaat muistuttavat siksi vähän Sormusten herran Klonkkua.

Oikein vanhat turkulaiset huomauttavat, että Aaltonen ei oikeasti koskaan ollut turkulainen, sillä hänen kirjansa olivat tietysti tiukasti Maarian kunnassa, johon Hirvensalo kuului aina vuoteen 1944 saakka. Ja Maarian kirkon kupeessa voi Wäiskiä yhä käydä muistelemassa, sukuhautaa koristaa mestarin itsensä muotoilema Genius Montanus – vuoren henki.  Teoksen innoittajana oli masennuksen riivaaman Aaltosen vuonna 1912 Italiassa kokema, toivoa vilahduttanut  näky.