Padelia pelaamassa.
Ai ollaan tultu väärään paikkaan?!
Ulkona tuiversi talvinen tuuli ja uuteen harrastukseen lähtö venytettiin viime minuutteihin, kuten tavallista. Oltiin sovittu Timon ja Hannelen kanssa, että tavataan hallilla. Hallille tultuamme pelikaverit jo odottelivatkin meitä. Timolla pelishortsit ja varusteet niinkuin pitääkin.
Olin varannut ajan netistä ja menin tiskille ilmoittautumaan että nyt herrasväki on saapunut. Ujonoloinen, ehkä lukiota käyvä, iltatienestissä oleva tyttö tuijottaa konetta ja toteaa; ootte kyl nyt varmaan väärällä hallilla, kun ei sun nimeä löydy täältä. Aavistuksen väärä hetki kuulla moista, kun peliaikaakin oli jo mennyt 5 minuttia. Ei muuta kun lukuharjoituksiin vahvistuksesta, jonka olin viime sekunneilla tulostanut häiriöiden varalta. Aivan oikein, väärällä hallilla. Ei muuta kun kauheella kiireellä seuraavaa kohti. Onneksi se oli kolmen kilometrin päässä. Sääliksi kävi vähän Timoa joka sortseissaan, miinus seitsemän asteen pakkasessa juoksi vaimonsa kanssa autolleen suunnaten uuteen kohteeseen.
Vartti peliaikaa oli mennyt kun uuteen kohteeseen saavuttiin. Se että kaikkien koodien kanssa päästiin (tai ei päästy) heti sisälle, Timon tutistessa sortseissaan pakkasessa, onkin jo ihan oma tarinansa, mutta sisälle ja pelikentälle lopulta löydettiin.
No millaista se padel sitten oli? Padel on näin maalaisittain tenniksen ja squashin sekoitus, mutta paljon helpompaa. Padelia pelataan neljällä pelaajalla, joskin kahden hengen kenttiäkin kuuluu olevan. Kenttä näyttää teniskentältä ja syöttö tehdään tenniksen tapaan, mutta paljon rauhallisemmin ja hellemmin alakautta vyötärölinjan alapuolelta. Mailakin köytettiin ranteeseen ettei se lennä naapurin päähän. Padelia voi pelata koko perhe. Pallottelullakin pääsee liikkeelle, josta on tempoa hyvä kasvattaa.
Katsoimme sääntöja vaimoni Sadun kanssa Youtubesta kotona, mikä olikin ihan hyvä ja näppärä idea. Ei ennen vanhaan vaan onnistunut moinen opettelu.
Sen enempää pelin teknisiin yksityiskohtiin menemättä, huiskisimme loppu peliaikamme, palloon osuminen oli hetkittäin hieman haasteellista, mutta iloinen nauru täytti pelikentän ja taisi siinä hetkittäin pieni hikikarpalon tapainenkin otsanahasta kirvota.
Kaikella aikansa, tällä kertaa sitä käytettiin allekirjoittaneen sähellyksiin hallille löytämisestä. Pääsimme kuitenkin pelaamaan hetkeksi ja oppimaan uutta. Päällimmäisenä ilonaiheena oli kuitenkin Timon ja Hannelen tapaaminen pitkästä aikaa. Sitä tunnetta ja iloista mieltä ei saada muuten kun sillä, että arjen keskellä yksinkertaisesti raivataan hetki yhdessäololle ja siinä padel on mitä parhain tapa tavata. Pienen harjoittelun jälkeen hienkin pintaan nosto on mahdollista ja silloin se käy mainiosta liikunnasta.
Yhteenvetona loistojuttu. Kiva oli pelata, vielä kivampaa herätellä vanhoja kaveruuksia. Suosittelen soittamaan jollekin vanhalle ystävälle tai pariskunnalle ja ehdottaa: Lähdetään kuule padelia pelaamaan, kenttiä kyllä riittää.
Teksti: Petri Hyrsky
Uutissi Turust
“Uutissi Turust” on positiivine Facebook-sivusto, jolla on jo yli 59 000 seuraajaa. Meijän FB tavotta kuukaures lähes puali miljoona ihmist, ja sitoutuneitten määrä kasva kova faartti. Huumori ja yhres tekemine on meill tärkkiöi asioi.
Turust.fi sivult sää voit lukke Uutissi Turust jutui ja muutaki kiva. Tutustu Turunalueen yrityksiin ja palveluihin.
