Kuva: Heikki Junnila
Telkkä on muita sotkalintuja hieman suurempi. Sen pituus on 42-50 cm ja siipien kärkiväli 65-80 cm. Paino on 0,5-1,1 kg. Telkän luonteenomainen lajipiirre on kolmiomainen pää. Otsa on jyrkkä ja nokka on lyhyt ja väriltään musta. Silmät ovat kirkkaankeltaiset, jotka erottuvat linnun pään värityksestä selvästi.
Telkkäkoiraan höyhenys on kaula- ja vatsapuolelta valkoinen. Selkä on musta ja hartiat mustavalkoiset. Koiraan pää on vihreän meltallinkiiltoisen musta. Nokka on musta ja sen tyvessä on suuri valkea täplä. Lentävällä koiraalla erottuu mustien siipien laajalti valkoinen tyvipuolisko. Naarastelkän pää on suklaanruskea. Pää ei ole yhtä silmiinpistävän kulmikas kuin koiraalla, eikä naaraalla ole valkoista nokantyvitäplää. Naaras on yleisväritykseltään harmaanruskea, vatsapuoli on valkoinen. Kaularengas, joka usein erottuu epäselvästi, on vaaleaa. Keväällä naaraan ylänokan kärki on keltainen, mutta tämä tuntomerkki tummuu ja häviää kokonaan naaraan ryhdyttyä hautomaan. Lennossa erottuu samanlainen siipilaikku kuin koiraallakin, tämän lisäksi naaraalla erottuu kaksi siiven pitkittäisjuovaa. Siipilaikku erottuu myös uidessa. Koiras muistuttaa kesäpuvussaan naarasta, mutta siilä on enemmän valkoista siiven peitenhöyhenissä ja hartioilla ja pää on tummempi. Koiraan koivet ovat porkkananväriset, naaraan eivät ole yhtä kirkkaan väriset.
Telkille tunnusomaisin ja yleisin ääni on sen lentäessä kuuluva vinkuva havina. Ääni syntyy ilmavirran osuessa linnun sulkiin. Urosten lentoääni on voimakkaampi kuin naarailla.
Telkkä on tyypillisesti hiljainen muulloin kuin soidinaikana. Keväisin soidinaikana telkkäkoiraat pitävät kauas kantavaa narinaa. Ääni liittyy soidineleeseen, jossa koiras heilauttaa ensin päänsä taakse selkää vasten ja ojentaa kaulansa suoraksi. Naarastelkkä on soidinaikana hiljainen, mutta kilpailevan naaraan läsnäolo saa sen ääntelemään. Telkkänaaraan ääni on karkeaa ’’pra-pra-pra’’ -ääntä ja varoitusääni terävä ’’kriääk’’. Haudonnan loppuvaiheessa tai kun poikaset ovat jo kuoriutuneet, naaras saattaa ääntelehtiä voimakkaammin sen rauhaa uhkaaville häiriötekijöille. Kuoriutuneisiin poikasiinsa naaras pitää ääniyhteyttä pesäkolon ulkopuolella, houkutellakseen poikaset ulkomaailmaan. Poikasten ääni on kimeää piipitystä.
Telkän vaatimukset elinympäristön suhteen ovat hyvin väljät, se viihtyy kaikenlaisissa vesistöissä. Telkkä kelpuuttaa pesimäpaikakseen yhtä hyvin syrjäisen erämaalammen, kuin tiheästi rakennetun rantakaistaleen. Tärkeintä on, että lähistöllä on tilava puunkolo tai pönttö pesäpaikaksi. Ulkosaaristossa ja puuttomilla tunturialueilla telkkä on kuitenkin pesivänä harvinainen. Suosituimpia pesimäpaikkoja kaislikkoiset ja ruohostoiset, matalat järvet sekä suvannot ja lahdelmat.
Euroopassa telkän eteläisimmät populaatiot pesivät Pohjois-Saksassa ja Puolassa sekä parina pienenä erillisesiintymänä Keski-Euroopan järvillä. Pohjoismaissa telkkää tavataan kaikkialla muualla paitsi Islannissa, missä pesii sen sukulaislaji amerikantelkkä. Euroopan tihein telkkäkanta pesii Suomessa. Euroopan telkkäkannasta noin 40 prosenttia pesii Suomessa, missä se pesii koko maassa, lukuun ottamatta puuttomia tunturiseutuja ja ulkosaaristoa. Suomen parimäärä 170 000–220 000 on pysynyt melko vakaana viime vuosikymmenet. Koko Euroopan parimääräksi arvioidaan (2015) 489 000-623 000 pesivää paria, mikä vastaa 977 000-1,25 miljoonaa aikuista yksilöä. Venäjällä pesiviä pareja on 100 000-1 miljoona. Koko maailman telkkäpopulaatioksi on arvioitu 2,7-4,7 miljoonaa yksilöä.
Viikon luontokuva -Kuovi
Kuva: Heikki Junnila Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Linnun pituus on 30 cm, paino 100–230 g ja siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Isoapollo
Kuva: Heikki Junnila Isoapollo on huomattavan kookas, valkoinen perhonen. Etusiiven kärkiosassa on laajahko, läpikuultava alue. Keskempänä siivellä on kookkaita mustia
Viikon luontokuva -Ruokokerttunen
Kuva: Heikki Junnila Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) on kerttusiin kuuluva varpuslintu. Aikuisella yksilöllä on raidallinen ruskea, hieman kirjava selkä ja vaalea
Viikon luontokuva -Naurulokki
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen naurulokkiyhdyskunta havaittiin muutamia vuosia ennen vuotta 1811 Paraisten Kuitialla. Muutaman kymmenen yksilön suuruinen yhdyskunta viihtyi
