Kuva: Heikki Junnila
Metsäjäniksen ruumiin pituus on 50–60 senttiä, jonka lisäksi sillä on 4–8-senttinen häntä. Eläin painaa 3–5 kiloa. Naaras on koirasta suurempi. Metsäjänis elää yleensä 1–2 vuotta, mutta vanhimmat yksilöt selviytyvät yhdeksänvuotiaiksi asti. Kesäisin metsäjäniksen selkäpuoli on harmaanruskea ja pohjavilla vaaleanharmaata. Vatsapuoli on valkea lukuun ottamatta kaulan etuosaa. Korvissa on valkoiset reunat ja mustat kärjet. Talvisin metsäjäniksen turkki on valkoinen, ainoastaan korvanpäät ovat mustat. Takajalkojen varpaat metsäjänis levittää ikään kuin lumikengiksi, jolloin se pystyy kulkemaan lumella siihen uppoamatta. Takajalkojen jäljet ovat pehmeässä lumessa päärynänmuotoiset. Metsäjänis kykenee juoksemaan jopa 60 kilometrin tuntinopeudella ja ui hyvin. Metsäjäniksen turkki koostuu ontoista ilmaa sisältävistä karvoista, jotka eristävät lämpöä talvella.
Metsäjänis esiintyy yhtenäisesti Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Puolasta ja Skandinaviasta Tyynellemerelle. Suomessa metsäjänistä tavataan koko maassa. Metsäjänikset saavat yleensä 2–5 poikasta, joskus jopa kahdeksan. Naaras synnyttää vuodessa 1–3 poikuetta. Tavallisesti lajilla on kaksi poikuetta vuodessa.
Kiima alkaa helmikuussa, ja naaras tulee heti synnytyksen jälkeen uudelleen kiimaan. Se saattaa paritella vain muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Kantoaika on noin 50 vuorokautta. Poikasilla on syntyessään karvapeite, ja ne näkevät. Emo imettää poikasia kerran päivässä muutaman minuutin ajan. Kasviravintoa ne alkavat syödä jo parin päivän ikäisinä ja etsivät noin viikon ikäisenä ravintonsa jo itse. Poikaset ovat lähes hajuttomia, mikä edesauttaa niiden selviytymisessä pedoilta.
Metsäjäniksen pääravintoa ovat enintään seitsemän millimetrin paksuiset oksat, pajun, lepän, pihlajan ja koivun kuori sekä erilaiset ruohot ja varvut, kuten mustikka, juolukka ja kanerva.
Jäniseläinten ja muutamien jyrsijälajien ravinnonkäytössä on erikoisuus: ne syövät säännöllisesti osan ulosteestaan. Näin jänis siirtää umpisuolesta erittyvää ruoansulatusentsyymiä mahalaukkuun. Tuolloin papanoiden sisältö poikkeaa muulloin ulostetusta. Jänis ja muutkin kasvinsyöjät valikoivat ravintonsa ottaen huomioon sekä sen ravinteikkuuden että myrkyllisyyden. Talviaikaan, kun ruokaa on vähän, jänis vierailee mielellään kaatuneilla haavoilla. Jos haapaa tai muuta lehtipuuta ei ole, jänis syö myös koivua.
Metsäjänistä metsästetään yleisesti. Jänisten metsästys on suosituimpia metsästysmuotoja Suomessa, ja vuosittain Suomessa metsästetään noin 200 000 yksilöä.
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
