Kuva: Heikki Junnila
Hippiäinen on Suomen ja koko Euroopan pienikokoisin lintu: sen pituus on vain noin 8,5–9,5 cm. Hippiäisen ruumis on pallomainen ja sillä on lyhyt niska ja suhteellisen suuri pää. Nokka sillä on hento ja musta. Hippiäinen on yläpuolelta harmaanvihertävä ja alapuolelta vaaleanharmaa. Päälaella kulkee mustareunainen pitkittäisjuova, joka koiraalla on oranssi ja naaraalla keltainen. Siivillä on kaksi valkoista juovaa. Poikaspuvussa hippiäisen päälaki on yksivärisempi eikä siinä ole keltaista juovaa. Lisäksi nokka on vaalea. Nuori hippiäinen saa aikuispuvun loppukesällä. Kanariansaarille elävällä alalajilla teneriffae on musta otsa ja sen vatsapuoli on voimakkaamman punertavanbeige kuin Manner-Euroopan hippiäisillä.
Hippiäisen tavallisin ääni on ohut ja hyvin korkea, kolmi- tai nelitavuinen sirinä. Varoitusääni on puukiipijän kutsuääntä muistuttava terävä ja korkea tsiih. Hippiäisen laulu on hyvin korkea, rytmiltään veivaava sävelkuvio.
Hippiäistä tavataan Euroopassa ja osassa Aasiaa. Suomessa se pesii koko maassa Keski-Lappiin saakka. Suomen pesimäkanta on 0,6–1,6 miljoonaa paria. Hippiäiskannat vaihtelevat suuresti eri vuosien välillä talven ankaruudesta riippuen.
Hippiäinen on osittaismuuttaja. Suomen hippiäisistä osa muuttaa syys–lokakuussa Länsi- ja Keski-Eurooppaan. Noin puolet Suomen hippiäisistä talvehtii Suomessa. Muuttavat yksilöt ovat lähinnä nuoria lintuja, kun taas vanhat yksilöt jäävät pääosin Suomeen.
Osa hippiäisistä muuttaa Keski-Eurooppaan talvehtimaan ja palaa sieltä huhtikuussa. Lähes puolet hippiäisistä jää kuitenkin talvehtimaan Suomeen, ja ankarat pakkastalvet saattavat johtaa koko talvehtijakannan menehtymiseen. Suomen pakkasiin jääminen kuitenkin hyödyttää talvehtijoita: ne saavat vallatuksi parhaat pesimäpaikat ennen muuttajia. Kylminä talviöinä hippiäinen voi pudottaa ruumiinlämpöään kymmenen astetta, mutta silti ero ulkoilmalämpötilaan voi olla jopa 50–70 astetta. Energian saamiseksi tulipalopakkasilla hippiäisen täytyy löytää n. 3 grammaa ravintoa päivässä. Talvella hippiäiset lyöttäytyvät tiaisparvien matkaan.
Alati levottomana puustossa liikkuvaa hippiäistä on vaikea saada näkyviin. Mikäli se onnistuu, on tunnistaminen helppoa: vihreänharmaa, rauhattomana alituiseen korkeasti visertelevä pikkulintu ei pysy hetkeäkään aloillaan vaan pyrähtelee jatkuvasti oksalta toiselle. Hippiäinen on aito kuusimetsän laji, mutta muuttomatkoilla sitä saattaa tavata muunkinlaisissa ympäristöissä.
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
Viikon luontokuva -Merihanhi
Kuva: Heikki Junnila Merihanhi on suurikokoinen harmahtava hanhi, jolla on iso pää ja kolmiomainen aprikoosinvärinen nokka. Koivet ovat vaaleanpunaiset. Siiven
Viikon luontokuva -Pajusirkku
Kuva: Heikki Junnila Pajusirkku (Schoeniclus schoeniclus) on sirkkujen sukuun kuuluva pieni, rannoilla elävä varpuslintu. Pajusirkun pituus on 14–16 cm ja
Viikon luontokuva -Hömötiainen
Kuva: Heikki Junnila Laji oli pitkään Suomessa runsaslukuisimpien lintujen joukossa. 2000-luvulla hömötiainen on taantunut Suomessa ensin vuonna 2015 vaarantuneeksi ja
