Kuva: Heikki Junnila
Kanahaukka on roteva ja pitkäpyrstöinen keskikokoinen petolintu. Aikuinen kanahaukka on selkäpuolelta tummanharmaa. Valkealla vatsapuolella sillä on harmaita poikkiraitoja. Silmäkulmajuova on valkoinen ja selkeä. Nuori kanahaukka on päältä tumman harmaanruskea ja vaalealla vatsapuolella ruskeita pitkittäisraitoja. Naaras on selvästi koirasta isompi ja rotevampi. Koiras on 49–56 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 90–105 senttimetriä, naaras on 58–64 senttimetriä pitkä ja sen siipien kärkiväli on 108–120 senttimetriä. Kanahaukan ääni on kja-kja-kja…-kaklatus. Poikasten kerjuuääni on piii-lih-kiljunta. Äänet muistuttavat varpushaukan ääniä, mutta ovat karkeampia, voimakkaampia ja villimpiä.
Soidinlennossa maaliskuussa koiras lentää reviirin yllä hidastetuin siiveniskuin ja käkättää. Se innostuu soidinlennolle usein lokakuun kauniilla pakkasilmoillakin.
Kanahaukka pesii yleensä vanhoissa havumetsissä, mutta joskus sille kelpaavat nuoremmatkin metsät. Kanahaukka on yleensä arka, mutta saattaa tottua ihmisiin ja saalistaa myös taajamissa. Kanahaukka on vakiintunut säännölliseksi pesimälajiksi Helsinkiin, ja vuonna 2016 kaupungissa pesi vajaat 30 paria kanahaukkoja, urbaaneimmat aivan Helsingin ydinkeskustassa.
Kanahaukka rakentaa suuren pesänsä puuhun, usein mäntyyn tai kuuseen. Pesä sijaitsee noin 10–16 metrin korkeudella. Naaras munii maalis-toukokuussa 3–5 vaaleaa munaa, joita se hautoo 35–40 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä 35–42 vuorokauden ikäisinä.
Kanahaukka käyttää ravinnokseen lintuja ja nisäkkäitä. Tavallisia saaliseläimiä ovat varislinnut, kyyhkyt, kanalinnut, rastaat, oravat ja jänikset. Kanahaukka etsii saalista usein korkealla kaarrellen.
Vanhin suomalainen rengastettu kanahaukka on elänyt 17 vuotta, 10 kuukautta ja 11 päivää. Euroopan vanhin oli ruotsalainen 18 vuotta ja 9 kuukautta vanha haukka.
Viikon luontokuva -Valkohäntäpeura
Kuva: Heikki Junnila Valkohäntäpeura eli valkohäntäkauris (aik. laukonpeura, Odocoileus virginianus) on Amerikasta kotoisin oleva, peurojen alaheimoon kuuluva hirvieläin. Se elää
Viikon luontokuva -Pulmunen
Kuva: Heikki Junnila Pulmunen (Plectrophenax nivalis) on valkeankirjava varpuslintu. Pulmusen pesimisaluetta on puuton tunturiylänkö. Muuttoaikoina pelloilla ja ulkosaariston luodoilla. Lentävät
Viikon luontokuva -Merikihu
Kuva: Heikki Junnila Merikihu viihtyy avoimessa tundramaastossa. Suomen pesimäkanta asuu yksittäispareina ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Pesimäajan ulkopuolella merikihu viihtyy avomerellä. Talveksi
Viikon luontokuva -Pohjansirkku
Kuva: Heikki Junnila Pohjansirkku (Emberiza rustica) on varpuslintu, joka kuuluu sirkkujen heimoon. Kooltaan ja muodoltaan tyypillinen sirkku. Kupeilla punaruskeaa
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
