Kuva: Heikki Junnila
Isoapollo eli apollo on hyvin iso valkoinen perhonen. Siipien kärkiväli on 62–94 mm. Naaras on koirasta kookkaampi.
Etusiiven ulkoreunassa on leveähkö läpikuultava alue. Keskempänä etusiivessä on kookkaita mustia laikkuja. Takasiivessä on kaksi mustakehäistä punaista silmätäplää, joiden keskus on valkoinen. Takasiiven alapuolella, varsinkin siiven tyvessä, näkyy lisää mustareunaisia punaisia täpliä. Naaraalla on siivissään enemmän tummaa kehnää kuin koiraalla.
Apollo esiintyy harvinaisena Lounais-Suomen saaristossa ja Ahvenanmaalla. Läntisellä Uudellamaalla elää erillinen sisämaakanta. Apollo on erittäin uhanalainen ja rauhoitettu.
Apollo on hyvin paikkauskollinen, mutta ruokailulennot saattavat ulottua satojen metrien päähän kotikalliolta. Perhosen lepattavaan lentoon liittyy lyhyitä liito-osuuksia. Lähellä seisova voi kuulla pergamenttimaisten siipien ”havinaa”. Perhonen hakeutuu kukkiin yleensä aamupäivällä ja tauon jälkeen uudelleen myöhään iltapäivällä. Kukilla ruokaileva perhonen ei ole säikky ja sietää yleensä hyvin valokuvaajan läsnäolon. Naaraat parittelevat heti kuoriuduttuaan koteloista. Parittelun yhteydessä koiras erittää nestettä, joka kiinnittyy ja kovettuu naaraan takaruumiiseen muodostaen pergamenttimaisen ”parittelutaskun”, piikkimäisen, sisäpuoleltaan onton ulokkeen. Tämä ns. sphragis estää naarasta parittelemasta muiden koiraiden kanssa. Tämä piirre on apolloperhosille tyypillinen. Pikkuapollon sphragis on suhteessa isompi kuin apollon.