Kuva: Heikki Junnila
Kuusitiainen (Periparus ater) on Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Pohjois-Aasiassa aina Japaniin saakka esiintyvä tiaisten heimoon kuuluva lintulaji. Se on Suomen pienin tiainen, joka näppärästi keinuu kuusen oksilla tarvittaessa pää alaspäin.
Kuusitiaisella on musta pää, ruskehtava vatsa ja harmaat siivet. Vaalea niskalaikku ja pieni koko auttavat erottamaan kuusitiaisen hömötiaisesta. Kuusitiaisen pituus on 11 cm, siipien kärkiväli 18 cm ja paino 8 g, ja se on pienimpiä suomalaislintuja. Se on puuhakas ja eloisa, ja liikkuu ja oleilee etupäässä kuusten latvaosissa.
Laulu on kirkas ja voimakas ”piiti-piiti-piiti…”, usein pitkinä sarjoina kuusen latvasta. Laulu muistuttaa kiireistä talitiaisen laulua. Äänet ovat tiaismaisia tiitityksiä, paitsi tunnusomainen, vihervarpusmainen vihellys ”tiii-tyy”.
Kuusitiainen viihtyy parhaiten vanhoissa kuusikoissa, mutta myös muissa havumetsissä ja sekametsissäkin. Suomessa lajia ei tavata puhtaissa lehtimetsissä. Syysmuutolla sitä tavataan melko yleisesti ulkomeren saarilla. Talvella kuusitiainen tulee taajamien lintulaudoille, harvoin keskikaupungille.
Kuusitiainen tekee pesänsä valmiiseen koloon, esimerkiksi jonkun muun lajin hylkäämään pesään tai ihmisen tekemään linnunpönttöön, jonka lentoaukon leveys on noin 2,7 senttimetriä. Lintu kelpuuttaa pesäpaikaksi myös monenlaiset muut kolot, kuten kaatuneen puun juurakossa, aidantolpassa tai rakennuksessa olevan kolon. Muninta alkaa Etelä-Suomessa vapun jälkeen. Naaras munii 8–10, keskimäärin 9 punapilkkuista valkoista munaa, joita se hautoo pari viikkoa. Poikaset poistuvat pesästä lentokykyisinä runsaan kahden viikon ikäisinä. Molemmat emot ruokkivat niitä pesässä sekä vielä 1–2 viikkoa pesästä lähdön jälkeen. Kuusitiaiset pesivät usein toisen kerran joko samaan tai muuhun lähistöllä olevaan koloon. Kyseinen muninta sijoittuu kesäkuun loppuun, ja siinä on vähemmän munia kuin ensimmäisessä pesueessa.
Vanhin suomalainen rengastettu kuusitiainen on ollut seitsemän vuotta ja 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen yhdeksän vuotta ja neljä kuukautta vanha kuusitiainen.
Viikon luontokuva -Laulujoutsen
Kuva: Heikki Junnila Laulujoutsen pesii Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Islannista Sahalinille. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin
Viikon luontokuva -Halli eli harmaahylje
Kuva: Heikki Junnila Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus) on suurikokoinen hyljelaji, jota tavataan Pohjois-Atlantin läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä
Viikon luontokuva -Rupikonna
Kuva: Heikki Junnila Rupikonna (Bufo bufo), arkikielessä joskus rupisammakko, on konnalaji, jota tavataan lähes koko Euroopassa, Irlantia, Pohjois-Skandinaviaa ja joitakin
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
