Viikon turkulainen Jarkko Laine

”Keinonahkatakkien narina Kupittaankadun pakkasessa” oli Jarkko Laineen nuoruuden äänimaisemaa. Kirjallisuushistoriamme hahmoista Laine on ehkä turkulaisin, paljon turkulaisempi kuin vaikkapa V.A. Koskenniemi, jota Laine sivumennen sanoen luonnehti ”helvetin huonoksi runoilijaksi”.  Laineen varhaistuotanto vilisee viittauksia Turkuun, jossa talot, viipaloidut kivimunat asfalttitarjottimella heijastuvat Aurajoen mustaan veteen. Vielä 60-luvulla joki oli enemmän viemäri kuin virkistyskeidas. Sen rannalla Laine kohtasi M.A.Nummisen, Markku Innon ja joukon muita hengenheimolaisia. Sotasukupolven kristillis-isänmaalliselle hengelle ei annettu puolustautumisen mahdollisuuksia, kun turkulainen underground alkoi rumputulittaa pilkkatykeillään.

Vanhemmiten Laineesta tuli Parnasson päätoimittaja, pitkäaikainen Kirjailijaliiton puheenjohtaja ja massiivisen tuotannon luonut monipuolisten tekstien taituri. Silti hänet on helppo  muistaa pitkätukkana, jonka Muovinen buddha oli monelle nuorelle se ensimmäinen koskaan luettu runoteos.  Laine näki television saapumisen koteihin ja kirjoitti säkeet, jotka kolahtavat täydelleen myös nettisukupolvelle:

”Sinisen tulen loimussa kyyhötämme,

menneet ja tulevat meitä ahdistavat.”