Kuva: Heikki Junnila
Nokkavarpunen on tanakka ja paksuniskainen lintu, vartalomuodoltaan muistuttaa punatulkkua. Nokka vaikuttaa suhteettoman suurelta. Omalaatuisen värinen: pää on punaruskea, niska harmaa, vatsa harmaanruskea, siivet mustat. Siipien ja pyrstön valkeat raidat erottuvat hyvin linnun lentäessä. Lentää tyypillisen syväaaltoisesti ja näyttää lennossa sukkulamaiselta valtavan nokan vuoksi. Koiras on naarasta suurempi.
Nokkavarpunen pesii Euroopassa ja Aasiassa. Aasian linnut talvehtivat etelässä. Suomessa pesii vähälukuisena eteläisimmässä Suomessa, pesimäkantamme lienee noin 350 paria. Laji on runsastunut voimakkaasti 2000-luvulla, ja pesiviä pareja saattaa olla jo yli tuhat. Suomalaiset nokkavarpuset ovat pääasiassa muuttolintuja, jotka talvehtivat Keski-Euroopassa. Joitakin yksilöitä talvehtii lintulautojen turvin. Välillä talvisin nähdään jopa kymmenien yksilöiden suurparvia.
Nokkavarpunen viihtyy lehti- ja sekametsissä, puistoissa ja pientaloalueilla. Nokkavarpunen tekee pesän pensaaseen tai puuhun, ja siihen 4–5 munaa. Muninta tapahtuu toukokuussa, uusintapesiä on kesäkuussa. Naaras hautoo noin 12 päivää. Poikaset lähtevät pesästä pariviikkoisina.
Nokkavarpunen syö silmuja, versoja, perhosentoukkia ja paksukuorisia siemeniä, joiden kuoren se murskaa jykevällä nokallaan. Suomessa etenkin tuomen- ja kirsikanmarjat ovat sen herkkua. Talvella syö lintulautojen siementarjontaa, lähinnä auringonkukansiemeniä ja maapähkinöitä.
Ääni on hiljaista tiksahtelua ja sirinää. Laulu koostuu näiden äänten rivittelystä ja on hyvin hiljaista. Nokkavarpunen on piileskelevä, arka lintu, joka on vaikea havaita. Lintulaudoilla se vierailee usein.
Euroopassa pesii 1,1–1,5 miljoonaa nokkavarpusparia. Vanhin suomalainen rengastettu nokkavarpunen on ollut 7 vuotta 11 kuukautta 13 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 12 vuoden 7 kuukauden ikäinen saksalainen lintu.
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo

Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linnè 1758. Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes
Viikon luontokuva -Pikkukuovi

Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi (Numenius phaeopus) on runsaslajiseen kurppien (Scolopacidae) lintuheimoon kuuluva kahlaaja. Linnun pituus on 37–45 cm, siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Liro

Kuva: Heikki Junnila Liro on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Aasian eteläosissa sekä Australiassa. Suomeen lirot saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa ja
Viikon luontokuva -Kuovi

Kuva: Heikki Junnila Kuovi eli vanhalta nimeltään isokuovi (Numenius arquata) on Euroopan suurin kahlaajalaji. Tämä varhain palaava muuttolintu esiintyy myös
Viikon luontokuva -Metsäviklo

Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Mustaviklo

Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Linnun pituus on 30 cm, paino 100–230 g ja siipien kärkiväli