Kuva: Heikki Junnila
Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja
Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois- ja Keski-Suomesta. Suomessa pesii 290 000–490 000 paria ja se on Suomen runsaslukuisin kahlaaja. Euroopan pesimäkanta on noin ½ miljoonaa paria. Liro pesii Pohjois-Euroopassa ja Venäjällä aina Kaukoitään saakka. Maailman populaation kooksi arvioidaan 3,1–4,3 miljoonaa paria.
Liro on muuttolintu, joka talvehtii Afrikassa ja Aasian eteläosissa sekä Australiassa. Suomeen lirot saapuvat huhti–toukokuun vaihteessa ja toukokuussa. Keväällä nähdään usein satapäisiä parvia sopivilla tulvaniityillä. Syysmuutto alkaa jo kesäkuussa naaraiden muutolla. Nuoret lirot muuttavat pääasiassa elokuussa, mutta syyskuussakin voi vielä tavata pieniä parvia.
Liron pituus on 18,5–21 cm, siipien kärkiväli 35–39 cm ja paino 50–90 g. Liro on päältä harmaanruskea vaalein täplin, vatsa on valkoinen ja kaula sekä pää harmahtavat. Nokka on suora ja kahlaajan nokaksi keskimittainen, koivet ovat pitkät ja kellertävät. Yläperä on valkoinen ja pyrstössä on kapeita tummia raitoja. Liro on nopea ja hermostuneen oloinen liikkeissään. Kutsuäänikin on hätäisen kuuloinen ’jih-jih’. Varoittelee loputtomalla ’kip-kip’ äänisarjalla. Laulunsa se esittää tavallisesti soidinlennossa, ja siitä laji on saanut nimensä: ’liro-liro-liro…
Liron tavallisinta elinympäristöä ovat suot, kosteikot ja rehevät lintujärvet. Lajin voi tavata myös pelto-ojien liepeiltä muuttoaikoina.
Pesä on tavallisesti maassa esimerkiksi saramättäässä. Joskus pesii matalalla puussa olevaan vanhaan rastaanpesään. Munia on 4, joita molemmat emot hautovat noin 3 viikkoa. Naaras jättää hautomisen koiraan huoleksi haudonnan loppuvaiheessa. Poikaset ovat pesäpakoisia. Kummatkin puolisot hoitavat niitä aluksi, mutta pian naaras jättää perhehuolet koiraalle ja lähtee muuttomatkalle. Poikaset oppivat lentämään noin 3–viikkoisina.
Liro syö etupäässä maassa ja vedessä eläviä selkärangattomia. Saattaa syödä myös kasvien osia. Suomen vanhin rengastettu liro on ollut 7 vuotta 6 kuukautta 18 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 11 vuoden 7 kuukauden ikäinen yksilö.
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
Viikon luontokuva -hopeatäpläperhonen
Kuva: Heikki Junnila Yleinen perhonen, jonka esiintymisalue kattaa jokseenkin koko Euroopan Välimeren saaria lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Aasian poikki
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
