Kuva: Heikki Junnila
Harmaasorsa (Mareca strepera, syn. Anas strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu.
Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen havainto on vuodelta 1973. Lajin esiintyminen keskittyy maan eteläosiin ja Oulun seudulle. 1980-luvun lopulla Suomen harmaasorsakannaksi arvioitiin noin 20 paria. Laji on runsastunut, ja vuonna 2024 Suomessa arvioitiin pesivän 950–1 700 harmaasorsaparia. Sen maailmanlaajuiseksi kannaksi arvioidaan 3,2–3,8 miljoonaa yksilöä. Harmaasorsa on luokiteltu elinvoimaiseksi.
Harmaasorsan pituus vaihtelee yleensä noin 45–55 cm välillä. Hyvänä tuntomerkkinä toimii vatsassa sijaitseva valkoinen soikio, joka näkyy erittäin hyvin lennossa. Juhlapukuinen koiras on harmaanruskea, alaperä on musta ja sisimmissä kyynärsulissa on valkeaa. Nuoren yksilön tai naaraan voi sekoittaa sinisorsaan, mutta harmaasorsa on sirompi muodoltaan, vatsassa on selvä valkea laikku ja harmaasorsalla ei ole tummaa siipipeiliä.
Harmaasorsa elää pääasiassa rannikon rehevillä merenlahdilla ja tulvaniityillä. Suurin osa pareista pesii merellä pienillä saarilla tai luodoilla. Jotkin parit pesivät lokkien yhdyskunnissa. Myös sisämaan lintujärvillä asuu joitakin pareja.
Harmaasorsa rakentaa pesänsä ruohokasvillisuuden tai pensaan suojaamaan paikkaan. Naaras munii touko-kesäkuussa 8–12 valkeankellertävää munaa, joita se hautoo 24–28 vuorokautta. Harmaasorsan poikaset ovat lentokykyisiä 7–8 viikon ikäisinä. Poikaset ovat pesäpakoisia, eli etsivät jo varhain itse oman ravintonsa vaikka pysyvätkin tiiviinä poikueena emon seurassa.
Harmaasorsan pääasiallista ravintoa ovat siemenet, silmut ja myös muut kasvinosat. Poikaset syövät myös veden pikkueläimiä ensimmäisien elinviikkojensa aikana.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaasorsa on ollut 2 vuotta 10 kuukautta 16 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut brittiläinen, 22 vuotta 4 kuukautta.
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
Viikon luontokuva. -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-
Viikon luontokuva -Kyykäärme
Kuva: Heikki Junnila Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja
Viikon luontokuva -Ritarilude
Kuva: Heikki Junnila Ritarilude on kookas, 8,0–14,0 mm, pitkänomainen ludelaji. Väritys on räikeän punamusta ja värien rajat ovat terävät. Musta väri
