Kuva: Heikki Junnila
Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Aikuinen orava painaa keskimäärin noin 300 grammaa ja on häntineen noin 35 senttimetriä pitkä. Sen turkin vatsapuoli on vaalea, ja muualta se on tummempi, joskin väritys vaihtelee paljon yksilöiden ja populaatioiden välillä. Talvisin pohjoisten alueiden oravat kasvattavat vaaleanharmaan talviturkin.
Orava kiipeilee puunrungolla taitavasti. Orava on sekasyöjä, jonka suosikkiruokaa ovat kuusensiemenet ja muut siemenet. Orava ei horrosta talvella vaan asustaa lämpimässä talvipesässään ja syö kätköihin keräämiään siemeniä.
Orava tekee keväällä ja alkukesällä yhden tai kaksi poikuetta, joissa on keskimäärin viisi poikasta. Luonnossa oravat elävät korkean kuolleisuuden vuoksi tavallisesti korkeintaan 2–4-vuotiaiksi. Oravan luontaisia vihollisia ovat etenkinnäätä ja kanahaukka. Liikenne aiheuttaa oravakuolemista noin puolet.
Oravayksilöiden ulkonäkö vaihtelee enemmän kuin useimmilla nisäkäslajeilla, etenkin karvan värin suhteen. Suomalaiset oravat jaetaan värin perusteella tummanharmaisiin ja mustahäntäisiin kuusioraviin, punertavanruskeisiin ja punahäntäisiin mäntyoraviin sekä ruskeahäntäisiin oraviin. Lisäksi esiintyy näiden värimuotojen välimuotoja. Kuusioravia on eniten Itä-Suomessa ja mäntyoravia Lapissa. Muualla Euraasiassa oravat voivat olla esimerkiksi punertavampia tai mustempia kuin Suomessa.
Oravan näkökenttä on laaja, ja se näkee eri suuntiin tarkasti ja pitkälle joutumatta liikuttamaan päätään. Orava näkee kuitenkin vain kaksivärisesti, eikä se erota punaista väriä. Myös oravan hämäränäkö on ilmeisesti suhteellisen heikko. Oravan silmän linssissä on kellertävää pigmenttiä, joka vähentää auringonvalon heijastuksia, voimistaa värien kontrastia ja suojaa silmää ultraviolettisäteilyltä aurinkolasien tapaan.
Oravan hajuaisti on erinomainen. Se käyttää hajuaistiaan erottamaan syömäkelpoiset asiat syömäkelvottomista ja tunnistamaan toisensa. Suurten korviensa ansiosta orava kuulee tarkasti ja paljon korkeampia ääniä kuin ihminen. Oravan päässä ja muuallakin kehossa kasvaa tuntokarvoja, joilla se aistii lähiympäristöään.
Talvella orava rakentaa itselleen lämpimän ja suljettavan pesän, jossa se viettää suuren osan vuorokaudesta. Orava ei horrosta tai nuku talviunta. Ruokaa se saa syksyllä keräämistään varastoista, jotka se löytää talvella muistinsa ja hajuaistinsa avulla.
Useimmista muista jyrsijöistä poiketen orava on selvästi päiväeläin. Suomenkin nisäkäslajistossa orava on ainoa aidosti päiväaktiivinen laji.
Lähde: Wikipedia
Viikon luontokuva -Harmaasorsa
Kuva: Heikki Junnila Harmaasorsa (Mareca strepera, syn. Anas strepera) on harmaan sävyinen sorsalintu. Suomessa harmaasorsa esiintyy levinneisyysalueensa pohjoisrajoilla. Suomen ensimmäinen
Viikon luontokuva -Kyykäärme
Kuva: Heikki Junnila Kyy eli kyykäärme (Vipera berus) on kyykäärmeiden (Viperidae) heimoon kuuluva käärme. Kyy on maailman pohjoisin käärmelaji ja
Viikon luontokuva -Ritarilude
Kuva: Heikki Junnila Ritarilude on kookas, 8,0–14,0 mm, pitkänomainen ludelaji. Väritys on räikeän punamusta ja värien rajat ovat terävät. Musta väri
Viikon luontokuva -Sääksi
Kuva: Heikki Junnila Sääksi eli vanhemmalta nimeltään kalasääksi, (Pandion haliaetus) on suurikokoinen petolintu, joka elää järvialueilla ja merenrannikoilla. Saaristossa levinneisyys
Viikon luontokuva -Metsäkirvinen
Kuva: Heikki Junnila Euroopassa elää arviolta 81–126 miljoonaa metsäkirvistä. Euroopan kanta muodostaa 25–49 prosenttia koko maailman populaatiosta, joten hyvin varovainen
Viikon luontokuva – Peukaloinen
Kuva: Heikki Junnila Peukaloinen (Troglodytes troglodytes) on peukaloisten heimoon kuuluva.varpuslintu. Se on toiseksi pienin Suomessa pesivä lintulaji, sitä pienempi on
