Viikon luontokuva -Kalalokki

Kuva: Heikki Junnila Kalalokilla on vaalean siniharmaa selkäpuoli, valkea vatsapuoli ja pää, sekä mustat siivenkärjet, joiden kärjessä on valkoiset laikut.
Kuva: Heikki Junnila Kalalokilla on vaalean siniharmaa selkäpuoli, valkea vatsapuoli ja pää, sekä mustat siivenkärjet, joiden kärjessä on valkoiset laikut.
Kuva: Heikki Junnila Kanahaukka on roteva ja pitkäpyrstöinen keskikokoinen petolintu. Aikuinen kanahaukka on selkäpuolelta tummanharmaa. Valkealla vatsapuolella sillä on harmaita
Kuva: Heikki Junnila Paikoitellen Etelä-Suomessa pesivä läntinen alalaji caryocatactes eroaa siperialaisesta alalajista macrorhynchos nokan muodon perusteella: siperialaisen linnun nokka
Kuva: Heikki Junnila Vihervarpusen pituus on 11–12,5 senttimetriä. Se on pieni, yleisväritykseltään kellanvihreä lintu. Koiraalla on musta päälaki ja
Kuva: Heikki Junnnila Korppi Korpit ovat sosiaalisia lintuja. Ne elävät pareittain tai pienissä parvissa, joissa on tarkka arvojärjestys. Korpit
Kuva: Heikki Junnila Suomessa pesii eri arvioiden mukaan 7 000–10 000 varpushaukka paria, ja se on maan yleisin päiväpetolintu. Aivan pohjoisimmasta Lapista varpushaukka
Kuva: Heikki Junnila Harakka on levinnyt lähes koko Eurooppaan, suureen osaan Aasiaa sekä Luoteis-Afrikkaan. Euroopan harakkapopulaation kooksi arvioidaan 22,5–57,0 miljoonaa yksilöä.
Kuva: Heikki Junnila Harmaapäätikan selkäpuoli on harmahtavanvihreä, vatsapuoli vaaleanharmaa ja niska keltainen. Pää on harmaa, ja sen sivuilla sijaitsevat mustat
Kuva: Heikki Junnila Naakka (Corvus monedula) on pienehkö tumma varislintu. Kooltaan naakka on 34–37 senttimetriä pitkä ja väritykseltään tummanharmaa, poikkeuksena
Kuva: Heikki Junnila Palokärki (Dryocopus martius) on suurehko, noin variksen kokoinen musta tikkalintu, jolla on päässään tunnusomainen punainen väritys. Palokärjen