Kuva: Heikki Junnila
Villiminkit ovat pääasiassa yö- ja hämäräeläimiä. Tarhasta karanneet minkit taas liikkuvat yleensä päivisin. Vuorokausirytmiin vaikuttaa kuitenkin suuresti ravinnon määrä sekä paikan rauhallisuus, joten ei ole mitenkään harvinaista törmätä minkkiin päivisin. Se ei ole erityisen arka, mutta ei kuitenkaan yhtä utelias kuin kärppä. Aktiivisuus laskee talvisin.
Minkki liikkuu aaltomaisesti loikkien ja kohottautuu välillä takajaloilleen tarkkaillakseen ympäristöä. Vaikka se ei kovinkaan usein kiipeile puuhun, se liikkuu varsin ketterästi kallioilla. Vedessä liikkuessaan se kauhoo etutassuillaan, mutta sukeltaessaan saaliin perään se voi käyttää kaikkia neljää raajaansa.
Minkin elinpiiri on nauhan muotoinen, koska se kulkee pitkin rantoja saalista etsien. Pituudeltaan nauha voi olla useita kilometrejä. Päiväpiilot ovat usein lähellä paikkoja, joissa ravintoa on eniten saatavissa. Samaa sukupuolta olevia vastaan minkki puolustaa reviiriään muiden näätäeläinten tavoin, mutta uroksen ja naaraan reviirit eivät mene samalla tavalla päällekkäin. Myöskään uros- ja naarasminkin reviireissä ei ole niin suuria eroja. Kiima-aikana uros voi jättää reviirinsä ja lähteä vaeltamaan kauemmaksi pariutuakseen mahdollisimman monen naaraan kanssa.
Minkki suosii vedellistä ympäristöä. Se viihtyy niin makean-,murto kuin merivedenkin läheisyydessä. Se elää myös saariston karuilla luodoilla, mutta järviä ja jokia valitessaan se suosii paikkoja, joissa on runsas kasvillisuus sekä maalla että vedessä. Pohjois-Amerikassa sen alkuperäistä elinympäristöä ovat preerian pienehköt lampareet. Vaeltavat minkit seuraavat yleensä rantaviivaa, mutta voivat kulkea pitkiäkin matkoja avovedessä tai kuivalla maalla.
Minkin ravinto koostuu pääasiassa nisäkkäistä (kuten myyristä), linnuista (varsinkin vesilinnut ja niiden munat ja poikase), kaloista, sammakoista, ravuista sekä hyönteisistä. Amerikassa sen pääravintoa ovatpiisamit. Pohjois-Euroopassa puolestaan kalat. Talvisin minkin ruokavalio on kalapainotteinen ja kesällä se syö enemmän muita eläimiä. Vesikkoon verrattuna minkki syö enemmän kalaa ja vähemmän pikkujyrsijöitä.
Minkin kiima-aika on alkukeväällä. Urokset vaeltavat silloin pitkiäkin matkoja naaraita etsien. Minkki kaivaa vain harvoin oman pesänsä, sen sijaan se käyttää luonnononkaloita, jotka se vuoraa ruoholla, höyhenillä ja karvoilla. Minkin kantoaika on 39–77 vuorokautta; kesto riippuu siitä, kuinka nopeasti munasolu kiinnittyy kohdun seinämään. Poikaset syntyvät huhti –kesäkuussa ja luonnossa niitä on kerralla yleensä 5–6. Turkistarhassa poikuekoko voi olla suurempi, enimmillään noin kymmenen. Syntyessään poikaset ovat sokeita ja lähes karvattomia. Silmät avautuvat noin neljän viikon iässä. Itsenäisiä poikaset ovat syksyllä neljän kuukauden ikäisinä, mutta sukukypsiä ne ovat vasta seuraavana kesänä. Luonnossa minkin ikä on keskimäärin neljä vuotta, mutta tarhoissa se voi olla kaksinkertainen, jopa yli 11 vuotta.
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
Viikon luontokuva Punakuiri
Kuva: Heikki Junnila Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella.
Viikon luontokuva -Suosirri
Kuva: Heikki Junnila Muuttolintu joka talvehtii Afrikassa ja Kaakkois-Aasiassa. Etelänsuosirrit palaavat Suomeen jo huhtikuussa. Jäämeren linnut muuttavat Suomen yli toukokuun
Viikon luontokuva -Metsäviklo
Kuva: Heikki Junnila Metsäviklo on muuttolintu, joka pesii Euroopan ja Aasian subarktisessa ilmastossa ja talvehtii Etelä-Euroopassa, Etelä-Aasiassa ja Afrikassa. Lintulaji
Viikon luontokuva -Pikkukultasiipi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukultasiipi (Lycaena phlaeas) on sinisiipisten (Lycaenidae) heimoon kuuluva pieni päiväperhonen, joka esiintyy useana alalajina laajalla alueella holarktiksella
