Kuva: Heikki Junnila
Hiiripöllö (Surnia ulula) on pöllöihin (Strigidae) kuuluva lintulaji. Hiiripöllö on päiväpöllö, eli se saalistaa päiväpetolinujen tapaan päivisin ja muistuttaa ulkonäöltään ja elintavoiltaankin paljon haukkaa.
Hiiripöllön pituus on 36–39 cm, ja koirailla paino on 270 g, naarailla 320 g. Se on pitkäpyrstöinen, teräväsiipinen päiväaktiivinen pöllö. Sillä on harmaanmustaa kuviointia takaraivossa ja selässä. Vatsa on valkea, hienosti tummalla vipevöity. Hiiripöllö istuu usein näkyvällä paikalla puun latvassa, ilmakaapelilla tai tolpan päässä. Lennossa sen voi sekoittaa varpushaukkaan, mutta erona on selvästi suurempi pää.
Hiiripöllö on hakkuuaukeiden, suonlaiteiden ja syrjäseutujen pesimälintu. Pesä on usein matalassa puunkolossa, josta lintu voi kurkistaa ulos. Se voi olla myös pökkelön nokassa tai pöntössä. Laji pesii Pohjois-Suomessa. Suurimmat pesivän kannan tiheydet on tavattu Tunturi-Lapissa, Kittilässä. Siellä pesiä on huippuvuosina 2011 ja 2015 löydetty yleisesti 700 metrin välein. Syksyisin hiiripöllö vaeltaa lähinnä itä-länsisuunnassa. Kolme suomalaista rengastettua pöllöä on tavattu Siperiasta lähes 3 000 kilometrin päästä. Etelä-Suomessa syksyisin ja talvisin havaitut hiiripöllöt ovat myös itä-länsisuuntaisen liikehdinnän tulosta. Suomen eteläisin pesimähavainto on vuodelta 2015 Jurmon saarelta. Parimäärä vaihtelee 500–6 000 parin välillä. Hiiripöllö on Suomessa rauhoitettu ja sen ohjeelliseksi korvaussummaksi on asetettu 1 009 euroa.
Muninta voi alkaa jo maaliskuun puolivälissä, mutta pääosa kannasta munii huhtikuussa, ja monet parit aloittavat vasta toukokuussa. Valkoisia, soikeita munia on tavallisesti 4–8, jyrsijöiden huippuvuosina jopa 10–12. Naaras hautoo kuukauden. Poikaset lähtevät pesästä maastoon 3-viikkoisina ja oppivat lentämään 5-viikkoisina. Poikasaikaan emot saattavat puolustaa pesäänsä hyvinkin aggressiivisesti.
Hiiripöllön ravintoa ovat pienet linnut ja nisäkkäät, ja pääravintoa ovat erityisesti metsä- ja peltomyyrät. Vanhin suomalainen rengastettu hiiripöllö on ollut 6 vuotta ja 29 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut 16 vuoden 2 kuukauden ikäinen norjalainen lintu.
Viikon luontokuva -Nokkosperhonen
Kuva: Heikki Junnila Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat,
Viikon luontokuva -hopeatäpläperhonen
Kuva: Heikki Junnila Yleinen perhonen, jonka esiintymisalue kattaa jokseenkin koko Euroopan Välimeren saaria lukuun ottamatta ja jatkuu idässä Aasian poikki
Viikon luontokuva -Pikkukuovi
Kuva: Heikki Junnila Pikkukuovi on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan, Etelä-Amerikan, eteläisen Pohjois-Amerikan sekä eteläisen Aasian ja Australaasiaan rannikoille. Pesimisajan
Viikon luontokuva -Selkälokki
Kuva: Heikki Junnila Selkälokki on lähes harmaalokin kokoinen, mutta sen siivet ja selkä ovat mustat sekä pää, kaula, rinta ja
Viikon luontokuva -Nuolihaukka
Kuva: Heikki Junnila Nuolihaukka (Falco subbuteo) on jalohaukkoihin kuuluva pieni, nopea petolintu. Nuolihaukka pesii Euraasiassa, Kamtšatkaa ja Japania myöten. Euroopan
Viikon luontokuva. -Liro
Kuva: Heikki Junnila Liro (Tringa glareola) on pieni kahlaaja Liro kuuluu koko Suomen linnustoon, mutta pesimäaikana sen tapaa varmimmin Pohjois-
