Kuva: Heikki Junnila
Lajia esiintyy koko Euroopassa ja Aasian leudoilla alueilla. Punatulkku on paikkalintu, mutta jotkut lajin pohjoisimmat edustajat muuttavat talveksi etelään. Suomalaiset punatulkut ovat vaelluslintuja, jotka lähtevät liikkeelle lokakuussa. Ulkosaaristossa voi silloin muuttaa tuhansia punatulkkuja merelle Ruotsin ja Viron suuntaan. Keväällä ne palaavat huomaamattomasti helmi–maaliskuussa. Suomessa pesii 150 000 – 380 000 paria koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Euroopan kanta on 4,9–8,6 miljoonaa paria, joista Euroopan unionin alueella 2,4–4,3 miljoonaa paria. Punatulkut eivät muodosta laajoja parvia paitsi syksyllä vaellusaikana, ja niitä tavataankin lähinnä pareina tai muutaman linnun ryhmissä. Talviselle ruokintapaikalle voi kuitenkin kokoontua joskus jopa 100 linnun ryhmä.
Punatulkun pituus on 15,5–18 senttimetriä ja paino 24–38 g. Punatulkulla on tukeva ruumis, melko iso pää ja paksu nokka. Sillä on musta päälaki, harmaa selkä, musta pyrstö, valkoinen perä ja leveä harmaanvalkoinen siipijuova. Koiraalla on kirkkaanpunainen vatsa, naaraalla harmaanbeige. Nuoret linnut ovat väriltään harmaanruskeita.
Elinympäristö on havupuuvaltainen kuusisekametsä Suomessa sekä puistot ja puutarhat Keski-Euroopassa ovat sen suosikkeja pesimäympäristöiksi. Talvella punatulkku siirtyy asutuksen pariin lintulaudoille.
Punatulkku rakentaa pesänsä pensaaseen tai puiden alaoksille, noin 1–2 metrin korkeudelle ja se laskee yleensä 5–7 sinivihreää, ruskeapilkullista munaa. Muninta alkaa Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla tai toukokuussa. Munia haudotaan 13 päivää, vain naaras hautoo, ja poikaset ovat lentokykyisiä jo 16 päivän ikäisinä. Punatulkut pesivät kaksi tai kolme kertaa vuodessa.
Ruokavalio koostuu pääasiassa siemenistä, marjoista, selkärangattomista eläimistä ja puiden silmuista, ja varsinkin hedelmätarhoissa se voi silmujen syömisellä saada aikaan jonkin verran haittaa. Poikasille syötetään hyönteisiä ja muita pikkueläimiä. Punatulkku vierailee lintulaudoilla.
Punatulkku on näkyvä lintu, ja siksi siihen on ollut luonnollista liittää erilaisia ennustuksia. Norjalaisten mukaan tulee onnellinen uusi vuosi, mikäli joulun alla näkyy paljon punatulkkuja. Keski-Euroopassa puolestaan punatulkkujen on uskottu parantavan sairauksia imemällä taudinaiheuttajat itseensä.
Vanhin suomalainen rengastettu punatulkku on ollut 6 vuotta 11 kuukautta 28 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut saksalainen tulkku, 12 vuotta 7 kuukautta.
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
