Kuva: Heikki Junnila
Harmaahaikara on nimensä mukaisesti miltei kokonaan harmaa. Sillä on kuitenkin valkoinen pää, jossa mustat ”kulmakarvat” jotka kaartuvat taakse töyhdöksi. Jalat ovat kellanharmaat ja nokka oranssinkeltainen. Ääni on voimakas rääkäisy, jota kuulee varsinkin hämärissä ja yöllä. Harmaahaikaran voi kaukaa sekoittaa kurkeen, mutta haikara pitää lentäessään kaulaansa taivutettuna. Lintu on noin metrin korkuinen ja sen siipien kärkiväli on 155–195 cm.
Harmaahaikaroita on melkein kaikkialla Euroopassa ja Aasiassa, ainoastaan pohjoisessa niitä näkee harvoin. Niitä esiintyy myös Etelä-Afrikassa ja Madagaskarilla.
Harmaahaikaran keskeisimmät elinympäristövaatimukset ovat matala vesi, suhteellisen suuret saaliseläimet ja 4–5 kuukautta jäätöntä vettä pesintäkautena. Se ei kuitenkaan ole vaativa vesistöjen suhteen, ja sitä tavataan makeassa vedessä sekä murto- ja merivedessä. Se suosii kuitenkin alueita, joissa isoja puita, koska se pesii yleensä puissa.
Harmaahaikara pyydystää pääasiassa 10–25 senttimetriä pitkiä kaloja. Se seisoo liikkumattomana matalassa vedessä ja iskee salamannopeasti nokkansa varomattomaan saaliiseen. Sille kelpaavat myös sammakkoeläimet, käärmeet, linnunpoikaset, ravut ja pikkujyrsijät. Tehokkaina kalansyöjinä harmaahaikarat voivat aiheuttaa merkittäviä tappioita kalanviljelylaitoksilla.
Harmaahaikaran pariutumisaika on sadekaudella trooppisilla seuduilla, tammi-toukokuussa muualla alueesta riippuen. Tropiikissa laji voi lisääntyä kuitenkin ympäri vuoden. Laji pesii satojen tai tuhansien parien yhteiskunnissa, vaikka toisinaan pesät ovat yksittäisiä tai pienissä 2–10 pesän rykrelmissä. Pesä on laakea risukasa puussa, usein korkealla kuusessa. Emo munii 3–5 munaa, joita se hautoo 21–26 vrk. Poikaset lähtevät pesästä 8-viikkoisina.
Vuonna 2015 arvioitiin, että harmaahaikaroita on maailmassa 790 000 – 3 700 000 yksilöä. Euroopassa pesii saman arvion mukaan 223 000 – 391 000 paria. Harmaahaikarat pesivät Suomessa harvinaisena maan eteläosissa. Suomen kanta oli 1990-luvun lopulla yli 100 paria, ja se kasvaa vähitellen. Vuoden 2018 kannanarvio on 2000-2500 paria.
Vanhin suomalainen rengastettu harmaahaikara on ollut vähintään 16 vuotta 6 kuukautta 23 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen vähintään 37 vuoden ja 6 kuukauden ikäinen yksilö.
Viikon luontokuva -Laulujoutsen
Kuva: Heikki Junnila Laulujoutsen pesii Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Islannista Sahalinille. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin
Viikon luontokuva -Halli eli harmaahylje
Kuva: Heikki Junnila Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus) on suurikokoinen hyljelaji, jota tavataan Pohjois-Atlantin läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä
Viikon luontokuva -Rupikonna
Kuva: Heikki Junnila Rupikonna (Bufo bufo), arkikielessä joskus rupisammakko, on konnalaji, jota tavataan lähes koko Euroopassa, Irlantia, Pohjois-Skandinaviaa ja joitakin
Viikon luontokuva Supikoira
Kuva: Heikki Junnila Supikoira (Nyctereutes procyonoides) on alun perin Itä-Aasiasta kotoisin oleva pienikokoinen ja pitkäkarvainen koiraeläinlaji. Suomeen se on vaeltanut
Viikon luontokuva -Orava
Kuva: Heikki Junnila Orava (Sciurus vulgaris) on jyrsijöiden lahkoon kuuluva nisäkäslaji. Oravaa esiintyy Euraasian pohjoisosien metsissä ja suurimmassa osassa Eurooppaa.
Viikon luontokuva Isokoskelo
Kuva: Heikki Junnila Isokoskelo (Mergus merganser) on iso vesilintu, joka muistuttaa ruumiinmuodoltaan vähän silkkiuikkua. Isokoskelolla on uikkumainen mustavalkea vartalo, pitkähkö
