Viikon luontokuva -Korppi

Korpit ovat sosiaalisia lintuja. Ne elävät pareittain tai pienissä parvissa, joissa on tarkka arvojärjestys. Korpit kommunikoivat lukuisin erilaisin karhein ja sointuvin äänin. Korppipariskunta pesii vuodesta toiseen samalle paikalle kalliojyrkänteelle tai puun oksalle.

Korppeja on verrattu älykkyydessään ihmisapinoihin. Varislinnut ovat älykkäitä ja sopeutuvaisia. Ne muistavat, minne ovat jemmanneet ravintoa ja osaavat harhauttaa lajikumppaneitaan. Korpit voivat seurailla petoeläimiä haaskojen toivossa. Kaupungeissa varislinnut osaavat hyödyntää ihmisen toimia omaksi edukseen. Korpit pärjäävät muisti- ja ongelmanratkaisutehtävissä papukaijoja paremmin. Eläintarhoissakin korpeille annetaan älykkyyttä haastavia ongelmia ratkaistaviksi.

Muninta tapahtuu Etelä-Suomessa maaliskuun alkupuolella ja Pohjois-Suomessa huhtikuun puolivälistä lähtien. Naaras hautoo yksinään 3 – 6 vihreänsinistä, tummapilkkuista munaansa kolmen viikon ajan. Haudonta-aikana koiras ruokkii naarasta. Poikaset viipyvät pesässä 5 – 6 viikkoa, joista parin kolmen ensimmäisen viikon ajan emot lämmittävät niitä. Korppipoikue pysyy yhdessä kesän lopulle saakka ja vasta syksyllä muodostuu suurempia parvia.

Korpit tulevat sukukypsiksi vasta kolmivuotiaina, mutta luovat parisiteen jo ensimmäisenä keväänään. Tällöin niillä on jo laimea soidinkin ja ne rakentelevat pesääkin. Toisena keväänä soidinmeno vilkastuu, mutta pesintä todella toteutuu vasa kolmantena vuotena. Korppi kosiskelee kumppaniaan taitolentotempuilla.

Korppi on hyvin sopeutunut Suomen kylmään talveen. Pohjois-Lapissa se on ainoita talvehtijoita riekon, kiirunan ja tunturihaukan kanssa. Korpit kerääntyvät talvella parviksi. Kun joku korpeista havaitsee ruokapaikan, esimerkiksi haaskan, on paikalla pian koko parvi lintuja ruokailemassa.

Pahan onnen linnun maineensa vuoksi korppeja on aikoinaan vainottu, jolloin Suomessakin korpit joutuivat väistymään asumattomille seuduille. Korppien määrä alkoi runsastua 1960-luvulla ja nykyään niitä voi nähdä myös Helsingissä. Nykyisin laji luokitellaan sekä kansainvälisesti että Suomessa elinvoimaiseksi.