Kävelen kohta valmiilla Turun torilla, pikkuhiljaa uusittu tori herää taas henkiin. Ostan tutulta myyjältä perunaa ja sipulia sekä vaihdan kuulumiset kotikulmilta. Hetken kuluttua tapaan kaverini Mikan Otava-kahvilassa torin Börsin puoleissessa nurkassa. Kahvila on raikkaan valoisa ja suurien lasiseinien läpi voi seurata torin kasvavaa elämää.
Mika on Turun poikia, vaikkei Heidekenillä olekaan syntynyt. Mikan tarina on esimerkki turkulaisesta yrittämisestä. Aikoinaan vesipallojoukkueen kaverit olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja niin Impivaaran uimahallin kahvila siirtyi kaveriporukan omistukseen. Yhteisten ideoiden ja Mikan vetovastuun seurauksena on syntynyt turkulaistakin turkulaisempi kahvilaravintolaketju, joka tänä päivänä tarjoaa Jazz-brunsseja, bistroiltoja, catering- ja juhlapalveluita, unohtamatta Kisälliravintolan, Samppalinnan maauimalan, pääkirjaston sekä kaupunginsairaalan kahviloita.
Mikan historia liittyy vesiurheiluun ja uintiin, niinkuin kaikkien Otavan omistajien sekä useiden työntekijöiden. Tiedän, että Mika ammentaa työhön tarvittavaa energiaa valmentamalla nuoria uimareita. Keskustelumme aikana Mika tervehtii iloisesti lasiseinän takana torilla ohimenevää paria. ”Olen valmentanut heitä jo junnuina” hän toteaa. Otava-kahvilat työllistää kesäisin kymmeniä turkulaisia nuoria toiminnassaan. Mielestäni hieno harrastuksen ja työnteon yhdistelmä luo kestävää, motivoitunutta sitoutumista työhön.
Mika haaveilee Hawaijinmatkasta. Duracellmieskin tarvitsee lepoa ja latautumista!
Teksti: Petri Hyrsky
#hyvameno #kahvilatunnelmaa #paikallistturkulaist #otavakahvilat#
Kahvila Otava
