Kuva: Heikki Junnila
Nokkosperhonen on tyypillinen kulttuuriympäristöjen perhonen, se elää pihapiireissä, puutarhoissa ja istutusten lähettyvillä. Keväällä talvehtineet naaraat munivat munat, jotka kesän aikana kehittyvät toukiksi, koteloituvat ja kuoriutuvat loppukesällä uuden sukupolven aikuisina. Aikuinen yksilö talvehtii usein vajoissa, ullakoilla, kellareissa, autotalleissa ja muissa ulkorakennuksissa.
Nokkosperhonen on kirkasvärinen päiväperhonen, jonka siipien kärkiväli on vaihtelee 30–60 mm, mutta on tavallisesti 40–50 mm. Perhosen yläpinta on oranssinpunainen. Siiven etureunassa on rivi tummia täpliä, joiden välit ovat kirkkaankeltaiset, joskin talvehtimisen aikana keltainen väri haalistuu. Etusiiven takaosassa on mustakeltainen täplä ja keskellä siipeä on kaksi pientä tummaa täplää. Takasiiven tyvi on tumma. Sekä etu- että takasiipiä reunustaa tumma reuna, jossa on sinisiä täpliä. Siipien alapinnat ovat tyviosasta tummanruskeat, ulompaa vaaleanruskeat.
Nokkosperhonen (Aglais urticae) on täpläperhosten on heimoon kuuluva, Euroopassa elävä päiväperhonen. Se on kulttuuriympäristöjen tavallisimpia päiväperhosia. Perhoset talvehtivat aikuisina, minkä vuoksi se on usein myös kevään ensimmäisiä päiväperhosia.
Nokkosperhonen on levinnyt Suomessa koko maahan pohjoisinta Lappia myöten. Laji on aikuistalvehtija. Loppukesällä perhoset hakeutuvat talveksi puun- ja kallionkoloihin, luoliin, maakellareihin, halkopinoihin, ullakoille ja ulkovarastoihin. Talvehtineet perhoset lähtevät lentoon aivan ensimmäisten päiväperhosten joukossa, usein jo maaliskuun loppuun mennessä, ja niiden lento jatkuu pitkälle kesäkuuhun. Uusi sukupolvi aloittaa lennon heinäkuussa, ja perhosia voi tavata jopa lokakuulle.
Nokkosperhosen toukat ovat monofageja ja ne syövät nokkosta (Urtica dioica), nuorina yhdyskunnittain. Aikuinen yksilö syö kukkien mettä, esimerkiksi pietaryrtin ja ohdakkeiden kukat vetävät niitä puoleensa. Nokkosperhoset saattavat myös syödä puiden mahlaa tai mädänneiden hedelmien käynyttä mehua.
Viikon luontokuva -Pulmunen
Kuva: Heikki Junnila Pulmunen (Plectrophenax nivalis) on valkeankirjava varpuslintu. Pulmusen pesimisaluetta on puuton tunturiylänkö. Muuttoaikoina pelloilla ja ulkosaariston luodoilla. Lentävät
Viikon luontokuva -Merikihu
Kuva: Heikki Junnila Merikihu viihtyy avoimessa tundramaastossa. Suomen pesimäkanta asuu yksittäispareina ulkosaariston puuttomilla luodoilla. Pesimäajan ulkopuolella merikihu viihtyy avomerellä. Talveksi
Viikon luontokuva -Pohjansirkku
Kuva: Heikki Junnila Pohjansirkku (Emberiza rustica) on varpuslintu, joka kuuluu sirkkujen heimoon. Kooltaan ja muodoltaan tyypillinen sirkku. Kupeilla punaruskeaa
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
