Viikon turkulainen -Unto Varjonen

”Pitkä roisto” taisteli sodan ja rauhan miehenä

Unto Varjonen tunnettiin liikanimellä ”Pitkä roisto” vaikka ei hän toki ollut roisto, pitkä kyllä. Roistoksi häntä haukkuivat hänestä vasemmalla olevat vastustajat siksi, että tämä turkulainen sosiaalidemokraattisen puolueen puoluesihteeri, kansanedustaja, ministeri ja puolueen pää-äänenkannattajan päätoimittaja oli kovaotteinen politiikan peluri, joka otti sodan jälkeen elämäntehtäväkseen Neuvostoliiton vaikutuksen vastustamisen Suomen sisäpolitiikassa. Hänen läheisimmät kumppaninsa olivat  Yrjö Kilpeläinen  ja Väinö Leskinen. Kirjailija Harri Raitis nimesi kolmikon nokkelassa romaanitrilogiassaan ”Tannerheimin ritareiksi”. Konstit vastarinnassa, jota käytiin työpaikka työpaikalta, työväentalo työväentalolta olivat juonikkaita. Historioitsija Lasse Lehtinen on kuvaillut, että tannerilaisten ritarien kamppailu viivytti demaripuolueen taipumista myötäsukaiseksi Kremlille ainakin kymmenen vuotta ja antoi aikaa Suomen lännettymiselle.
Turun klassikosta ylioppilaaksi valmistunut Varjonen oli sotaveteraani, joka osallistui sekä talvi- että jatkosotaan rintamaupseerina ja TK-komppanian päällikkönä. Kesäkuun 1944 suurhyökkyksessä  Varjonen haavoittui vaikeasti.  Saadut vammat saattoivat olla syynä sydänkohtaukseen, johon Varjonen kuoli Washingtonissa vain 38 -vuotiaana vuonna 1954, toimiessaan Kansainvälisen jälleenrakennuspankin Suomen edustajana.

Avainsanat: #talvi

Näytä kaikki yritykset