Kuva: Heikki Junnila
Tuulihaukka (Falco tinnunculus) on jalohaukkojen heimoon kuuluva pieni petolintu. Tuulihaukan lajinimi on aiemmin ollut myös tornihaukka.
Tuulihaukka on pienikokoinen haukka, jolla on pitkät siivet ja pitkä pyrstö. Pituus on 32–35 cm ja siipiväli 70–80 cm. Selkäpuoli on punaruskea ja vatsapuoli vaalea tihein tummin täplin. Koiraan pää on harmaa, naaraan vaalea. Nuori lintu muistuttaa naarasta. Tuulihaukan soidinääni on kimittävä kii-kii-kii…
Levinneisyysalue on hyvin laaja, käsittäen lähes koko Euraasian. Euroopan unionin alueella on arvioitu pesivän 308 000–477 000 paria, joista Ranskassa 86 000–100 000. Parimäärä Suomessa on 5 700–7 800, ja se on varpushaukan ohella Suomen runsaslukuisin päiväpetolintu. Tuulihaukka muuttaa Keski- ja Etelä-Eurooppaan ja Pohjois-Afrikkaan. Joitakin yksilöitä jää Suomeen talvehtimaan hyville myyräapajille. Lajista on tehty havaintoja Alaskassa ja Brittiläisessä Kolumbiassa. Tuulihaukka esiintyy lähes koko Suomessa.
Kanta taantui suuresti ympäristömyrkkyjen takia 1950-luvulta alkaen. Lajin kannan elpymiselle on ollut elintärkeää pöntöttys. Laji onkin nykyään elpymässä ja on jopa Suomen tavallisin viljelysalueiden haukkalaji. Laji on poistettu uhanalaisten lajien listalta. Tuulihaukka on viljelysmaiden lintu. Suomessa osa kannasta pesii avosoilla, hakkuuaukoissa, tuntureilla ja saaristossa.
Tuulihaukka pesii onttoon keloon, vanhaan variksen pesään tai erikoisvalmisteiseen pönttöön. Tuulihaukka saa vain yhden pesueen vuodessa. Se munii huhti–toukokuussa 3–7 punamustatäpläistä munaa. Niitä naaras hautoo 26–30 vrk, kun koiras pitää huolen ruokahuollosta. Poikaset viipyvät pesässään 27–33 vrk, jonka jälkeen poikue emoineen pysyy koossa vielä noin kuukauden ajan.
Tuulihaukka saalistaa avomaiden yllä ja jää usein lekuttelemaan paikoilleen ilmaan kuin tiira. Lekuttelussa auttaakseen se kääntyy usein vähäistäkin tuulta kohden, mistä lajin suomenkielinen nimikin on peräisin. Tuulihaukan pääravintoa ovat myyrät ja muut pienet jyrsijät. Myyräkatovuosina ravinto voi kuitenkin koostua suurelta osin sammakkoeläimistä, pikkulinnuista, madoista ja isoista hyönteisistä.
Vanhin suomalainen rengastettu tuulihaukka on ollut 11 vuotta 2 kuukautta vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen 16 vuotta 5 kuukautta vanha yksilö.
Viikon luontokuva -Kyhmyjoutsen
Kuva: Heikki Junnila Kyhmyjoutsen (Cygnus olor) on suuri valkoinen sorsalintu. Kyhmyjoutsenen nokka on punertava ja siinä on musta kyhmy, josta
Viikon luontokuva. -Merilokki
Kuva: Heikki Junnila Merilokki (Larus marinus) on suurin lokkilaji maailmassa, ja se pesii myös Suomessa. Aikuisen merilokin pää ja vartalo
Viikon luontokuva -Ampuhaukka
Kuva: Heikki Junnila Ampuhaukka (Falco columbarius) on jalohaukkoihin kuuluva pieni petolintu. Laji elää karuilla ja paljailla tunturialueilla pohjoisessa. Etelä- ja
Viikon luontokuva – Pikkukäpylintu
Kuva: Heikki Junnila Pikkukäpylintu (Loxia curvirostra) on kuusensiemeniin erikoistunut varpuslintu. Pikkukäpylinnun pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 16–19 cm, koiras on
Viikon luontokuva -Peltopyy
Kuva: Heikki Junnila Peltopyy eli vanhoilta nimiltään turkinpyy ja peltokana (Perdix perdix) on fasaanin sukuinen kanalintulaji. Peltopyy on tanakka kanalintu,
Viikon luontokuva -Pikku-uikku
Kuva: Heikki Junnila Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji. Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin
