Viikon luontokuva -Suosirri

Kuva: Heikki Junnila

Juhlapukuinen suosirri on helppo tuntea mustasta vatsasta ja ruskeasta selästä. Etelänsuosirrillä (alalaji schinzii) vatsa on mustan ja valkean kirjava. Nokka on tumma, hieman päätä pitempi ja hiukan alaspäin käyrä. Nuoret linnut ja talvipukuiset yksilöt ovat harmahtavia tai ruskehtavia, siivellä näkyy lennossa kapea valkoinen siipijuova. Ääni on suriseva, lentävästä parvesta kuuluu pientä viserrystä.

Suomessa pesii kahta alalajia. Nimialalajia alpina pesii Lapissa noin 4 800 – 9 000 paria. Etelänsuosirriä schinzii pesii paikoin Pohjanlahden ja Saaristomeren rannikolla ja saarissa, ja sen pesimäkannaksi vuosina 2019–2024 arvioitiin vain 23–43 paria. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 460 000 – 546 000 paria, joista 55 prosenttia Islannissa ja 28 prosenttia Venäjällä. Suosirrin maailman kannan kooksi on arvioitu 3–7 miljoonaa aikuista yksilöä. Suosirrin pituus on 16–20 cm siipien kärkiväli 35–40 cm paino 30–85 g.

Naaras munii ruohojen sekaan matalaan kuoppaan 4, joskus 3, kellanruskeata, tummatäpläistä munaa, joita emot hautovat yhdessä 21–22 vrk. Myös poikasia emot huoltavat aluksi yhdessä, kunnes naaras jättää isojen poikasten hoidon koiraalle. Poikaset tulevat lentokykyisiksi noin kolmen viikon iässä.

Ravintona Suosirrillä on pesimämaisemissa vaaksiaiset, surviaissääkset, paljakkakilpiäiset ja hyönteiset. Muuttomatkalla nilviäiset, madot ja muut rantojen pikkueläimet.

Vanhin suomalainen rengastettu suosirri on ollut 18 vuotta 8 kuukautta 14 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut tanskalainen sirri, 28 vuotta 10 kuukautta.

Viikon turkulainen Jere Pensikkala

  Turun kulttuuripääkaupunkivuosi oli monessa mielessä iso kehitysloikka turkulaisessa kulttuurielämässä. Sen ansiosta syntyi aivan uudenlaista yhteistyötä erilaisten toimijoiden välillä. Se

Lue lisää

Näytä kaikki yritykset