Kuva: Heikki Junnila
Auroraperhonen on yhtä kuin kevään merkki. Voit kohdata sen, kun keltaiset kanankaalit ja punaiset linnunherneet kukkivat toukokuussa. Koiras on helppo tunnistaa siipien oransseista läiskistä – sellaisia ei ole millään muulla suomalaisella perhosella.
Aurora on keskikokoinen perhonen ja helppo tunnistaa. Koiraan etusiipien oransseja läiskiä ei ole millään muulla suomalaisella päiväperhosella, ei edes auroraperhosnaaraalla. Sukupuolia yhdistävä tuntomerkki on takasiipien alapinnan epäsäännölliset vihreät kirjailut.
Naaraita näkee harvemmin, koska ne liikkuvat koiraita vähemmän. Lisäksi ne muistuttavat lennossa lanttuperhosia ja muita valkoisia perhosia.
Aurora on yleinen ja levinnyt Lappiin asti, mutta pohjoisimmassa Suomessa havainnot ovat satunnaisempia. Auroraperhosia tavataan enimmäkseen yksitellen, mutta yksilöitä nähdään säännöllisesti.
Laji suosii tuore- ja kosteapohjaisia ympäristöjä metsien lähettyvillä. Sitä tavataan peltojen ja metsien reunoilla, metsäteiden varsilla ja metsäaukeamilla, niityillä ja sähkölinjoilla, puistoissa ja puutarhoissakin. Varsinkin koiraat lentävät pitkiä matkoja etsiessään naaraita.
Aurora lentää keväällä ja alkukesällä. Joskus niitä näkee jo huhtikuussa, mutta paras lento osuu toukokuun loppuun ja kesäkuun alkupuoliskolle. Viimeisiä yksilöitä voi nähdä vielä heinäkuussa.
Toukan pääasiallinen ravintokasvi on kosteiden paikkojen luhtalitukka, mutta joskus toukka voi syödä myös muita ristikukkaisia. Laji talvehtii kotelon suojissa.