Kuva: Heikki Junnila
Rantakäärme, tai tarhakäärme kuten vanha kansa sitä kutsuu, on suomalaisille tuttu ”kilttinä käärmeenä”. Se on vaaraton ja syö haitallisia hiiriä ja rottia (kuten kyykin tekee). Rantakäärmeitä on joskus jopa houkuteltu navettoihin pitämään jyrsijäkantaa kurissa. Nykyään käärmeitä ei juuri navetoissakaan kaivata, mutta rantakäärmeitä näkee edelleenkin usein maalaistalojen ympäristössä. Ja tietenkin vesistöjen rannoilla, mikä on rantakäärmeen luonnollisin elinympäristö.
Ulkonäkö ja koko
Rantakäärme on Suomen suurin käärme. Se kasvaa yleensä 75-90 cm mittaiseksi, mutta suurin kotimainen yksilö on ollut 134 sentin pituinen. Keski-Euroopasta on löytynyt jopa kahden metrin mittaisia rantakäärmeitä.
Käärmeen selkäpuoli on oliivinvihreä, harmaanvihreä tai ruskeanharmaa. Tummassa selässä voi olla vielä tummempia täpliä. Myös täysin mustia yksilöitä tavataan. Selkein lajituntomerkki ovat kaulalla sijaitsevat kellertävät ”korvaläiskät”, jotka usein näkyvät jo kauas. Niiden väritys voi vaihdella valkean ja oranssin välillä, tai pikimustilta yksilöiltä ne voivat puuttua kokonaan.
Levinneisyys
Suomessa rantakäärmettä tavataan maamme eteläisissä osissa, ja yleinen se on vain maamme lounaisissa osissa, etelärannikolla ja järvialueilla suunnilleen Kristiinankaupungin ja Savonlinnan korkeudelle saakka. Pohjoisimmat yksittäiset havainnot ovat kuitenkin paljon pohjoisempaa, aina Oulun korkeudelta saakka.
Elinympäristö
Maanviljelyksen aikaan rantakäärmeitä tavattiin usein karjapihoilla, mutta nykyään laji on joutunut palaamaan luonnolliseen elinympäristöönsä vesistöjen rannoille. Suomalaisen nimen lisäksi tieteellinen sukunimi Natrix tarkoittaa vesikäärmettä. Ranta, jossa on runsaasti kasvillisuutta, aurinkoinen paistattelupaikka ja sopiva kivikko yöpymis-, ja piiloutumispaikaksi olisi rantakäärmeen unelmakoti. Vesi voi olla suolaista tai makeaa, joten rantakäärmeen voi löytää niin meren, järven kuin joenkin rannalta.
Lisääntyminen, kasvu ja ikä
Rantakäärmeiden paritteluaika alkaa horroksen päätyttyä huhti-toukokuussa. Naaras munii kesä-heinäkuussa 6-40 munaa. Munat ovat soikeita, 2-4 cm pituisia, himmeän valkoisia ja nahkakuorisia, ja ne ovat liimamaisella eritteellä kiinni toisissaan. Naaras munii munansa maahan mätänevän lehtikarikkeen joukkoon, navetan taakse lantakasaan, meren rannan rakkoleväkasaan tai muuhun paikkaan missä lahoamislämpö ja kosteus hautovat munia tasaisesti. Jos hyviä munintapaikkoja on vähän, saattaa useampikin naaras laskea munansa samaan paikkaan.
Munat kuoriutuvat elo-syyskuun vaiheessa. Tuolloin poikaset rikkovat munan kuoren ja kaivautuvat esiin kompostistaan maan pinnalle. Poikaset ovat tällöin 14-19 cm mittaisia. Kahtena ensimmäisenä kesänään ne kasvavat molempina reilun kymmenkunta senttiä kesässä, ja kolmantena vuonna ne ovat reilusti yli puolimetrisiä. Tässä vaiheessa koiraat ovat saavuttaneet myös sukukypsyyden. Naarailla tämä vie vuoden pidempään. Rantakäärmeen tiedetään saavuttaneen vankeudessa 20 vuoden iän.
Talvehtiminen
Rantakäärmeen horros alkaa elo-syyskuussa. Tyypillisiä talvehtimispaikkoja ovat kivilouhikot ja mukulakivikot, jotka sijaitsevat usein rannan läheisyydessä missä käärmeet muutoinkin elävät. Keväällä käärmeet ilmaantuvat paistattelemaan kevättä huhtikuun jälkipuoliskolla tai toukokuun alussa.
Lähde: www.sammakkolampi.fi
Viikon luontokuva -Kettu
Kuva: Heikki Junnila Kettu eli punakettu (Vulpes vulpes) on koiraeläin. Se on maailman levinnein maalla liikkuva petoeläin, sen levinneisyysalue käsittää
Viikon luontokuva -Metsäkauris
Kuva: Heikki Junnila Metsäkauris on väritykseltään kesällä punaruskea ja talvella harmaanruskea. Ruskeankeltainen vatsapuoli ja posket ovat muuta ruumista vaaleammat, kuten
Viikon luontokuva -Uivelo
Kuva: Heikki Junnila Uivelo on telkkää hieman pienemmän uivelon pituus nokan kärjestä pyrstön kärkeen on 38–44 senttimetriä ja siipien kärkiväli
Viikon luontokuva -Merimetso
Kuva: Heikki Junnila Merimetso on iso, musta lintu, 77–94 cm pitkä ja sen siipien kärkiväli on 121–149 cm. Se painaa
Viikon luontokuva -Laulujoutsen
Kuva: Heikki Junnila Laulujoutsen pesii Euroopan ja Aasian pohjoisosissa Islannista Sahalinille. Pesimäalueen pohjoisrajan määrää se, että pesimäjärvessä pitää olla noin
Viikon luontokuva -Halli eli harmaahylje
Kuva: Heikki Junnila Halli eli harmaahylje (Halichoerus grypus) on suurikokoinen hyljelaji, jota tavataan Pohjois-Atlantin läntisten ja itäisten rannikkojen läheisyydessä sekä
