Viikon turkulainen Rafael Paasio

 

Siitä, kun turkulainen on ollut Suomen pääministeri, tulee kuluneeksi näinä päivinä 50 vuotta. (Mauno Koiviston hallituksia ei tässä lasketa, koska Maukan kirjat olivat pääministerivuosina jo visusti Helsingissä.) Vallankin puoluekentän oikealla siivellä kaivetaan vaalitaistelun lähtökuoppia siihen malliin, että eiköhän jo olisi taas turkulaisen vuoro.

Tuo vuoden 1972 pääministeri oli tietysti Paasion klaanin kantaisä, Rafael Paasio, jonka merkitys sodanjälkeisen Suomen politiikassa oli valtava. Salon seudulta syntyisin ollut, kansakoulupohjalta lehtimieheksi ja poliitikoksi ponnistanut Rafu sai ja otti tehtäväkseen kahteen leiriin revenneiden sosialidemokraattien luotsaamisen takaisin yhdeksi puolueeksi. Se tapahtui suostumalla siihen, että Urho Kekkonen saa sanella ulkopolitiikan päälinjat. Sitä varten piti tehdä pesäero suurmies Väinö Tanneriin, joka ei suostunut ylenpalttisen ystävällisyyden esittämiseen itänaapurin suuntaan.

Vuoden 1972 toistaiseksi viimeinen turkulaisvetoinen hallitus sai nimekseen ”nappulaliiga”. Nimitys johtui siitä, että muutamat ministerit olivat aikaisempiin käytäntöihin verraten kovin nuoria. Valtiovarainministeri Koivisto sentään oli jo 49 -vuotias, mutta esimerkiksi opetusministeri Ulf Sundqvist vasta 23 -vuotias kloppi ja oikeusministeri Matti Louekoskikin juuri 30 täyttänyt. Enimmäkseen ”nappulat” olivat 1930-luvulla syntyneitä. Vielä 1970-luvulla kuitenkin nuorina pidettiin yleensä kaikkia niitä, jotka eivät olleet sotaveteraaneja. Paasion nappulaliigaan verraten nykyinen tamperelaisvetoinen kolmekymppisten hallitus on keski-iältään suorastaan päiväkerho-osasto.

Näytä kaikki yritykset