Varas oli murtautunu Runosmäes yhten kämppää. Se etti tavaroi mitä se vois vohki ku se kuuli äänen joka sanos.
” Jeesus tiätä et sää olet tääl”
Varas jähmettys siihen paikkaan ja laitto äkkiä lampun kii ja seisos hiavahtamat paikallas. Sit ku se ei kuullu mittä äänt enä, puristeli päätäs ja jatko arvotavaran hakemist.
Just ku se löysi emännän korulippaan ni kuulus taas ääni selväst.
“Jeesus kattelee sua”
Rosvo meni iha paskanjäykäks ja rupes lampun kans kattelema ympärilles. Lopultas nurkas näkys oleva papukaija.
Oleks se sää ku puhut siäl, kysys rosvo linnult? “Jep” sanos papukaija. “Mää yritin vaa varotta sua, hän tuijottaa sua just nyt”
Rosvo nauro. “Varottaa mua vai, mikä sun nimes on?”
“Mooses”, sanos papukaija.
“Mooses?” nauro rosvo. ” Kuka ihme antais nimen Mooses tommosel linnul?”
“Samat kun anto toll rottwaileril nimen Jeesus …”
Yks Tiainen tualt Raunistulast päi kuuli naapurins kehuva, mite komian uuren kiukaa se oli hankkinu saunaas. Ei tartte ku hiukka puhelint räplätä, ni naapuriiki älykkäämpi kiuas alkka lämmetä, ja sit voiki kottintulles mennä suaraa löylyihi.
Tiaise poika hiukka ihmetteli, et mitä ihmeellist tosa nyt on. Hänel o sellanen kiuas ja sauna ollu siit asti ku kännykä oli hankkinu.
Naapuri tätä sit ihmetteli, et ei voi olla, sullaha o se viiskytluvun puul toimiva pönttökiuas, ei sellast älyluurii olekkaa, mill sen saa kuumaks.
Pistivä siit sitte piene vedonki pystyy, mist muust ku kossupullost tiätty. Naapuri jo iha varmana voitostans alko virnuttamanki, ku Tiaine kaivo vanhan Nokialaises taskust, paino pari nappi, nosti luurin korval ja sano siihe sit: “Pistäks muija saunan lämppiimää, mä tulen kotti tunnin pääst…. Ja keitä kans kaffet, ni veretää piene plöröt!”
Vuasien saatos synty ain tarinoi, enemmä ja vähemmä tot, mut hauskoi ne o kumminki. Tämäki keromus on tosi ku kolme turkulaist ukko istu toril kaffel ja turiseva elämä.
Mää luulen et he oliva karkulaissi “Gubbhemmetist” tost multaviarunkarult.
Yks sanos ku oli just 60 täyttäny:
-60 o yks helkutin ikä, yks kauhemmist! Koko aika on kauhia kusihätä ja vessan ku ehti ni kauhian puristuksen jälkke tule muutama tippa.
Toine ku oli jo täyttäny 70 vastas toho:
-Äh… 70 o paljo pahemp. Ei saa hetke rauha ku vatta kiärtä ja sit istu huusis ni hitto ei tu mittä vaik o kaik kuirut ja lakserointi aineet hotkittu.
Totuuren sanoakseni 80 on kyl kaikkist kamalin, sanos 80-vuatias, ja ryyppäs kaffet.
60-vuatias kysy:
-Onks sull kans kusionkelma?
80-vuatias vastas:
-Ei hitto viä! Mää kusen ku hevone, joka aamu kello tasa kello kuurelt.
70-vuatias ihmetteli:
-Jasso…onks se maha ku kronkla?
Mut 80 vuatias pyäritti päätäs ja sanos:
-Ei mittä, mää paskon kauhiat määrät simmottos puol seittemält joka aamu!
Mikä siin sit on niin kauhia olla 80?
80-vuatias:
-Mää herään vast seittemän aika.
