Kuva: Heikki Junnila
Punakuiri (Limosa lapponica) on isokokoinen rantalintu. Se on muuttolintu, joka saapuu Suomeen toukokuussa ja lähtee syyskuun loppupuolella. Lajin nimesi Carl von Linnè vuonna 1758.
Punakuirin pesimäalueet sijaitsevat Pohjois-Fennoskandiassa, Pohjois-Venäjällä, arktisessa Aasiassa ja Alaskassa. Suomen pohjoisimmassa Lapissa pesii 1 000–2 900 paria. Pesimäalueet ovat taigan suot ja tundra. Muuttoaikoina lieterannoilla. Punakuiri syö pääasiassa hyönteisiä, äyriäisiä ja muita selkärangattomia, mutta myös osia vesikasveista.
Aikuisilla yksilöillä on siniharmaat jalat ja todella pitkä hieman ylöspäin kaareutuva nokka, jonka kärjessä on vaaleanpunaista. Kurkku, rinta ja maha ovat tiilenpunaiset lisääntymispuvussa ja valkoiset talvella. Selkä on harmaatäpläinen. Siivet ovat tummat ilman valkeaa juovaa. Yläperä on valkoinen ulottuen kiilamaisena kuviona pitkälle selkään. Nuori lintu on rinnasta hieman kellertävä. Ääni on kuovimainen ’kuvi’, Luontoportin kuvauksen mukaan nenäsointinen, naurava kve-ke-ke-ke. Soidinlennossa laulaa yksitoikkoisen jankuttavaa säettä.
Naaras munii mättään tai matalan varvikon pesäsyvennykseen neljä kellanrusehtavaa munaa, joissa epäselviä tummia täpliä. Molemmat emot hautovat noin 21–24 vrk. Poikaset ovat pesäpakoisia, ja ne ovat lentokykyisiä noin 4 viikon ikäisinä.
Punakuirilla on hallussaan pisimmän tauottoman muuttomatkan ennätys. Alaskassa pesivät punakuirit muuttavat talveksi Tyynenmeren yli Australiaan tai Uuteen-Seelantiin ja niiden lentomatkat ovat jopa yli 10 000 kilometriä. Vuonna 2008 julkaistussa tutkimuksessa seurattiin yhdeksän (seitsemän naarasta ja kaksi koirasta) satelliittipaikantimella varustetun punakuirin muuttomatkaa Alaskasta Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Naaraat ovat isompia ja kestävämpiä lentäjiä. Niiden yhtämittaiset matkat vaihtelivat 8 100 – 11 700 km ja aikaa kuluu 6–9 päivää. Koirailla puolestaan 7 000–8 000 km ja 5–6,6 päivää. Keskimääräinen lentonopeus oli 16,7 metriä sekunnissa (60 km/h), 2–5 km:n korkeudella. Meren ylitys kulki kapeassa n. 1 800 km käytävässä. Merkittävää on myös matkojen suorittamisessa energiankulutus. Tutkijat pitävät todennäköisenä linnun selviytyvän matkoistaan ilman ruokaa, juomaa ja lepoa. Laskennoissaan he päätyivät aikatauluun, jossa linnun olisi pitänyt pysähtyä Tyynenmeren atolleille enintään minuuteiksi. Linnut oli varustettu seurantalaitteilla, mutta virran säästämiseksi ne olivat välillä kytkettyinä pois päältä.
Syksyllä 2022 kesällä syntynyt satelliittipaikantimella varustettu punakuiri lensi yhtäjaksoisesti 11 vuorokaudessa Alaskasta Australian Tasmaniaan 13 560 kilometrin matkan, joka tekee keskinopeudeksi noin 50 km/h.
Vanhin eurooppalainen rengastettu punakuiri on ollut brittiläinen vähintään 31 vuoden 4 kuukauden ikäinen yksilö.
Viikon luontokuva – Mandariinisorsa
Kuva: Heikki Junnila Mandariinisorsa (Aix galericulata) on pieni itäaasialainen sorsalintu, jota tarhataan yleisesti Euroopassa. Tarhakarkulaisista on syntynyt Eurooppaan luonnonvarainen pesimäkanta,
Viikon luontokuva Sinirinta
Kuva: Heikki Junnila Sinirinta (Luscinia svecica) on koristeellisen näköinen pieni lintu. Sinirinta on 13–15 cm pitkä. Koiraalla on sininen kurkkulappu, jonka
Viikon luontokuva -Valkoposkihanhi
Kuva: Heikki Junnila Suomessa ensimmäinen pesintä löydettiin Inkoon saaristosta vuonna 1981, ja kantaa on sen jälkeen lisätty istutuksilla eläintarhoista, kuten
Viikon luontokuva -Rantasipi
Kuva: Heikki Junnila Rantasipi pesii lähes koko Euroopassa ja suuressa osassa Aasiaa Japaniin saakka. Suomessa se pesii yleisenä koko maassa
Viikon luontokuva -Mustaviklo
Kuva: Heikki Junnila Mustaviklo (Tringa erythropus) on pilkullinen kahlaaja. Mustaviklo on arktinen lintu, jonka lisääntymisalueisiin kuuluvat Fennoskandia. Lintu talvehtii Välimerellä,
Viikon luontokuva -Punajalkaviklo
Kuva: Heikki Junnila Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä
