Kuva: Heikki Junnila
Rusakko eli peltojänis (Lepus europaeus) on jäniseläimiin kuuluva laji, joka esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Sitä metsästetään ravinnoksi ja turkkinsa takia. Vuonna 2013 Suomessa metsästettiin noin 66 100 rusakkoa.
Rusakko painaa 2,5–7 kilogrammaa. Ruumis on 55–68 senttimetriä pitkä ja häntä 8–12,5 senttimetrin pituinen. Selkäpuoli on kellertävän harmaanruskea ja pohjavilla valkea. Sivut, etukaula ja raajat ovat ruosteenkeltaiset tai ruosteenpunaiset. Vatsapuoli on valkea. Häntä on alta valkea ja päältä musta. Korvat ovat mustakärkiset ja pitkät, ja ulottuvat kuonon eteen vastakkain käännettynä. Talvipuku vaihtelee melkein kesäpuvun värisestä hopeanharmaaseen. Metsäjänis vaihtaa koko turkkinsa täysvalkoiseen, mutta rusakon talviturkki on vain vähän vaaleampi kuin kesäkarva. Kesäpukuisesta metsäjäniksestä sen erottaa pidemmistä korvista ja kaksivärisestä hännästä, joka on myös pidempi kuin metsäjäniksellä. Rusakko elää keskimäärin 8–12 vuotta.
Rusakon luontainen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan, pois lukien muun muassa pohjoisimmat alueet, sekä alueita Länsi-Aasiasta Kiinaan saakka. Rusakko on alkujaan kotoisin Länsi-Aasian aroilta. Euroopan suurista kasvillisuusvyöhykkeistä se on levinnyt eniten lehtimetsiin, sekametsiin ja aroalueille. Suomeen rusakko on levinnyt kaakosta 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Leviämistä edistivät muutamat Lounais-Suomessa 1900-luvun alussa toteutetut istutukset. Erityisen nopeasti laji runsastui 1910-luvulla, ja 1930-luvulle mennessä se oli levinnyt miltei koko maahan. Kylminä sotatalvina kanta kuitenkin taantui, ja vasta vuosisadan loppupuolella se alkoi runsastua uudelleen. Nykyisin se on levinnyt Suomeen Oulun korkeudelle saakka. Ruotsin rusakkokanta on kokonaan peräisin istutuksista, joita tehtiin Ruotsin ja Tanskan välisessä salmessa olevalle saarelle. Uusille alueille levittyään rusakko on yleensä syrjäyttänyt alkuperäisen jänislajin, metsäjäniksen.
Rusakkonaaras voi saada samana kesänä jopa neljä poikuetta. Yleensä poikueita on kolme, ja yhdessä poikueessa 2–4 poikasta.
Kiima-aikana rusakkourokset kilpailevat mahdollisuudesta pariutua naaraan kanssa, joka on vain muutamien tuntien ajan hedelmällinen. Naaras on urosta kookkaampi ja se puolustautuu ja saattaa pahoinpidellä liian innokasta kosijaa. Naaraan tiineys kestää noin 42 vuorokautta. Poikaset näkevät heti ja ovat karvapeitteisiä. Kukin niistä hakeutuu omaan piiloonsa tiheän kasvillisuuden sekaan, jotta petoeläimet eivät saisi niitä kerralla kiinni montaa. Emo käy imettämässä niitä vain kerran vuorokaudessa noin kahden viikon ajan. Imetyshetken ajaksi emo kutsuu kaikki poikaset luokseen, minkä jälkeen ne taas palaavat kukin omaan piilopaikkaansa.
Kehittyneen ruoansulatusjärjestelmänsä ansiosta rusakko pystyy ottamaan talteen suurimman osan ruohon ja muun vastaavan kasviaineksen sisältämistä ravintoaineista. Sille kelpaavat hyvin monet kasvit, joten ravinto ei mainittavammin rajoita sen esiintymistä. Silti rusakko on metsäjänistä nirsompi kasvien ravintopitoisuuden suhteen. Se syö lähinnä erilaisia heinämäisiä ja ruohomaisia vihreitä kasveja. Etenkin apilat ja heinät ovat sille mieluisia. Rusakko syö myös muun muassa juurikkaita, vehnää ja perunoita. Metsäjänisten tavallinen ruoka, puuravinto, muun muassa koivun ja pajun oksat, ovat rusakoille harvinaista, lähinnä talvista hätäravintoa. Rusakko selviytyy talvesta napostelemalla silmuja ja nuorten puiden kuorta, jotka ovat ravintona tavallisesti huonompaa kuin ruohokasvit. Puista se syö usein jalopuita ja muun muassa omenapuiden kuorta.
Lisäksi rusakot vierailevat lintujen ruokintapaikoilla syömässä kauraa ja auringonkukansiemeniä.
Mikko Ketonen on poissa
Mikko Ketonen ei ehtinyt nähdä vuoden vaihtumista, kutsu suureen tuntemattomaan tuli vuoden 2025 viimeisinä tunteina. Mielikuvitukseni lentää 1950-luvulle, aikaan
Viikon turkulainen Niilo Näsänen
Turun Munan perustaja tukee syövän tuitkimusta Alkavan vuoden 2026 aikana voidaan muistella yhtä turkulaista satavuotiasta yritystä, jonka tarina liittyy
Viikon luontokuva -Lumikko
Kuva: Heikki Junnila Lumikko (Mustela nivalis) on pienin näätäeläin. Pienuus mahdollistaa saalistamisen myyrien lumeen kaivamissa koloissa. Lumikon lähisukulainen on
Viikon turkulainen DK 208
DK 208 on lajinsa viimeinen Tänään, kun julkisuudelle esiteltiin Suomen ilmavoimien ensimmäinen F 35 -hävittäjä, tunnusta JF-501 kantava kunnioitusta
Viikon luontokuva -Urpiainen
Kuva: Heikki Junnila Urpiainen (Acanthis flammea) on pieni siemensyöjälintu, joka syksyisin ja talvisin esiintyy joskus suurissakin parvissa. Urpiaisen pituus on
Viikon turkulainen Otto Andersson
Menninkäinen Vårdöstä teki Turusta Sibeliuskaupungin Ahvenanmaan Vårdössä syntynyttä musiikkitieteilijää Otto Anderssonia (1879-1969) on luonnehdittu koko elämänsä uteliaisuutensa säilyttäneeksi saaristolaispojaksi.
